lauantai 23. lokakuuta 2010

ramppikuume

Loikin lavalle suoraa päätä kun lupa oli, loin silmukat ja jämähdin. Mikä jännitys lienee iskenyt, kun diskotanssi ei sujunut lainkaan. Seisoin siinä hiljaa ujona peilipallon alla, katselin yleisöä ja muita tanssijoita, jotka roiskivat menemään suurin elkein. Monta päivää meni näin, yksinäinen rivi silmukoita kutsui neulomaan lisää, mutta ajatus jumahti. Askeleet eivät tuntuneet tarpeeksi hienoilta. Töissä autolla ajellessa laitoin diskoteknotassikanavan päälle, josko sieltä tulisi inspiraatiota. Radiosta kaikui vain pilkkalaulu, ne soittivat sopivasti Bee Geessiä: "What you doing in the back aah, What you doing in the back aah, You should be dancing, yeaaah! Dancing, yeaah!"

Illalla, hätistettyäni miehen nukuttamaan lapset levitin koreografian pöydälle.



Vaihdoin puikot.



Vedin glitterikorkkarit jalkaani, ihan vaan tunnelmaa tuomaan. (Näitä ei muuten oo koskaan ennen käytetty, komerossa ovat odottaneet jo useamman vuoden, vissiin tätä päivää.)




Kriitikko katseli hyväksyvästi.Vihdoinkin.

2 kommenttia:

  1. Kyllä se lähtee! Älä perusta meidän muiden suurista elkeistä. Näin meidän kesken: taitaa olla hämäystä. Mulla ei ainakaan ole järin suurta hajua siitä, mitä oikein touhuan. Ja noilla korkkareilla keräät kyllä muutamat ylimääräiset pisteet.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Outi kannustuksesta. Hämäystä varmaankin kaikki suuret elkeet, puhumattakaan miun sokaisevista korkkareista, jotka vilahtelee näissä kuvissa enemmän kuin itse neule... ;D Katsellaan mitä tästä tulee, leikkiähän tämä vaan on!

    VastaaPoista