Villafani

40 tulppaania

2012-01-29T11:12:00.000+01:00

4 vuotta avioliittoa oikeutti näihin. Herra ei kertonut, mitä sitten tekee jos joskus tulee 40 vuotta täyteen, 400 tulppaania ehkä? Koristeet jouduin tekemään ihan ite.

Pääsiäismuna?

2012-01-28T06:31:00.008+01:00

"Kulta, pesin pyykkiä ja anna anteeksi kun siellä oli jotain mitä ei kai ois pitänyt, en yhtään tiedä mikä se on se on varmaan joku sun juttu se näyttää munalta ja on violetti!"

Pari päivää sitten luulin tulleeni hulluksi. Olin varma, että ostin neljä kerää Marks&Kattens Samoa anopin kauluria varten, mutta olin neulonut vain kolme. Neljännen piti olla työpöydän kulmalla puikkopussista viistosti vasempaan käsityölehden päällä, ihan siinä kännykänlaturin ja ompelukoneen paininjalan vieressä, lahjaksi ostetun vauvanbodyn alla. Käänsin koko työnurkkauksen, lankalaatikot, kovistelin lapsia ja kissoja jos joku muistaisi tehneensä jotain luvatonta. Päätin lopulta päätellä kaulurin ja toivoa, että pituus riittäisi.

En ollut tullut hulluksi, kerä oli vain siirtynyt 50 senttimetriä oikealle ja toisen mokoman lattiaa kohti. Syytän kissoja. Kaulurista koitan kertoa vaikka huomenna tai sit joskus. Tänään ei ehdi kun tänään mennään äänestämään!

En ymmärrä mikä mättää mut rivit ja välitja koot sun muut menee niinkun bloggeri tahtoo eik niinkun mie tahon. Taas! plääh.

Matto, eiku pannulappu!

2012-01-21T07:19:00.001+01:00

Ilta yksi:

Ilta kaksi:

Minä olen jo useamman viikon tai kuukaudenkin miettinyt maton virkkausta. Täältä suurkaupungin peräkyliltä ei kuiteskaan mitään kuteita saa, eikä oikein netistäkään kannata kai tilata. Yhtenä päivänä sitten raivasin vaatekaappia ja pyörittelin kasaa virahtaneita toppeja ja harmittelin, että roskiin ne vissin pitää heittää. Ei niistä oikein mitään saa tehtyä, ei kukaan edes räsymattoja kudo nykyään. Samaan ajatukseen mietin, kauan, että mistähän sitä matonkudetta siihen virkattuun mattoon lähtisi etsimään. Kun vastauksen lopulta älysin olevan juurikin matkalla roskikseen teki mieleni tehdä kuin meidän kolmevee pikkupoika, lyödä kädellä otsaan ja huudahtaa "Dock huvud! dock huvud!". On vissiin vähän hitaanpuoleinen herätys ja nuken pää siinä oman tilalla. Imetys pehmentänyt?

Noh, virkkailin afrikkalaista kukkasta ja totesin, että aika pieni räppänä tuli, tuskin matto lainkaan. Pannulappu ehkä. Neiti kaksveellä oli kuitenkin ihan oma mielipide siitä, mitä tällä tehdään. :)

No nyt lähti tulemaan hihatinta! (ja silmukkamerkkejä)

2012-01-07T08:09:00.002+01:00

Innostuneena joulun ajan menestyksestä hihattimen neulonnassa laitoin heti puikoille uuden. Neuloin neuloin neuloin kuin viimeistä päivää lomaillat kunnes tajusin yhtä hihaa vaille, ettei tää nyt oikeen oo hyvä. En oikein osannut arvoida mihin lankani riittää, koska se on jostain keskiaikamarkkinoilta ostettua ilmeisesti käsinvärjättyä ruotsalaista villaa. Vyyhdeissä ei sen kummemmin ollut infoa menekistä tai metrimääristä, eikä minulla vielä tuota kokemusta niin kamalasti ole, että näppituntumalla osaisin sanoa. Aloitin top-down raglanin ohjeella, josta jätin etukapaleet pois, ajattelin, että suunnittelen sit vähän matkalla mitä teen. Ihanaa neuloa vaan! Kun olin neulonut takakappaleen ja yhden hihan oli lankaa mennyt vain 70 g ja jäljellä oli 230g! Eihän tämä käy. Minun oli tarkoitus neuloa pois kaikki, tai ainakin melkein kaikki tuosta langasta. Jämälankalaatikko ei kaipaa yhtään täytettä, päin vastoin, enkä oikein osaa ajatella mitä muutakaan siitä tekisin. Mietin tekiskö röyhelöä tai jotain, mutta ei tuosta neulottu oikeen laskeudu niinkun röyhelön tulisi. Jotenkin koko homma tuntui tyhmältä, veti ja kinnasi päällä omituisesti. Tuntui, että pitäis olla ne etukappaleet, että joku vetäisi komeutta paikoilleen.

Okei. Eilen purin koko tekeleen. Pikkulikan päiväunien ajan velasin Ravelryä ja Dropsia ja blogeja ja tuskailin mitä minä tekisin. Kurkin sukkalankoja sillä silmällä, mutta ne vaan möllötti laatikossa sen näköisinä, ettei ne halunneet leikkiä miun kaa. Sitten lopulta otin punaisen villan takaisin käteeni ja loin silmukat uuteen raglantakkiin vaikkei oikeastaan huvittanut. Katotaan sitten neuloessa että mitä tästä tulee. Hehheh. Niin siinä kävi, että kauluksen neulottuani, kun oli aika laittaa silmukkamerkkejä paikoilleen tajusin, että eihän miulla ole kuin tosi huonoja! Välineistöä tehdä sellaisia on, ja tietoakin on luettu sieltä täältä vaikka kuinka paljon jo aikaa sitten, mutta tekeminen on aina siirtynyt eteenpäin. Ehkä ensi viikolla. No nyt tuli se mystinen tulevaisuus, jossa innostus silmukkamerkkeihin oli suurempi kuin neulomiseen. :D

Materiaaleista voin kertoa sen verran, että sydän jutska oli rengasta vaille valmis, tippui kännykäkorusta. Kukikkaat lasihelmet olivat jonkun käsilaukun vetoketjussa kumma roikotin, puuhelmet omasta lapsuudesta pujotteluhelmiä. Renkaiden läpimitan olen autuaasti unohtanut enkä jaksa nyt mennä mittaamaan. Muistelen, että minun oli tarkoitus ostaa 5 mm renkaita, mutta tuo puikko tuossa on 3,5 mm joten epäilen että rengas on 6 jos ei 7mm.

Puuhelmiä minulla on vaikka kuinka paljon, niistä tekisi mieli kehitellä jotain rannekorua tms joka toimisi kerroslaskurina, mutta en ole jaksanut miettiä ja selvittää millainen sen pitäisi olla. Ehkä ensi viikolla. Niin, jos jollain on vinkata käytännöllisiä kerroslaskurirannekorumalleja, otetaan vastaan!

Vuodentasaushöpinöitä

2012-01-01T13:09:00.000+01:00

Kuvituksena asioita joista oli tarkoitus viimevuonna kirjoittaa, mutta jotka "vähän jäivät" arjen jalkoihin.

Tämä blogivuosi jäi taas melko hiljaiseksi, useimmiten vain yksi postaus kuussa! No onneksi näpertelyvuosi oli ihan kohtuullinen, vaikka aika monta juttua jäikin bloggaamatta. Vuosi sitten kirjoitin näin: "... aion neuloa elämäni ensimmäisen pitsihuivin. Jotain päällepantavaa itselle, siis jotain muuta kuin sukkia tai asusteita. Sukatkin haluaisin neuloa itselleni, pitsipolvisukat, ohjekkin jo on. Aion ommella jotain itselle, enkä vain lapsille. Ja lapsille aion tehdä muutakin kuin trikoopaitoja."

Hmm. Ajatukset toteutuivat vähän niin ja näin. Itselleni olen ommellut vähäsen, pitsipolvisukat ovat vielä haaveen tasolla. Itselleni neuloin, no hihattimen sain valmiiksi, ja jonkun kaulahuivin, pipon, jne..? Toisaalta ostimme alkukesästä asunnon, joten aika paljon hyvää käsityöaikaa on mennyt maalisuti kädessä ja Ikeassa lorviessa. Sattuukin sijaitsemaan niin turkasen lähellä!

Ja se pitsihuivi, kyllä minä sen aloitin. Jos ensivuoden aikana saisi valmiiksi. Ei oteta turhia paineita, harrastuksestahan tässä on kyse! Mitäs muuta ensivuonna? Jos koittaisi kirjoitella tänne enemmän. Tai ainakin kuvia tyrkätä jos ei sanat juokse.

Neulottuja uutisia! KATSOKAA! :D

2011-12-30T08:36:00.000+01:00

http://delitmail.blogspot.com/

Tää tädinkuvatus nauraa lattialla kieriksien. Huokaus kun olis aikaa mitä kaikkea sitä voiskaan neuloskella!

Ikku pikku hihatin

2011-12-27T09:08:00.002+01:00

Tää valmistui! Ihanaa! Ei menny kun vajaata 2 vuotta! Omistan ikioman itsetehdyn melkeinvillatakin! JEEJEE ja hyppy ympäri niinkuin lapset tekee. <3 Inspiraatio tuli ainakin tuolta ja tuolta ja Räveltimestä etsin myös muita Two-tone ribbed shruggia tehneitä. (Huomaustus alakuvasta, kaunis vihreä joulumme! )

Täytynee tunnustaa, etten ostanut ohjetta, en edes harkinnut. Ajattelin, että kyllä mie nyt yhen pikku hihattimen selätän. Onhan miulla ompelupuolen koulutus, jotain sentään muodosta ymmärrän. Joku ohje raglaniin oli kummiskin saatava, ja sehän löytyi Ullasta. Joukahaisen ohjeessa selitetään Elizabeth Zimmermannin prosenttipuserojärjestelmää, ja sen avulla laskeskelin silmukkamääriä (ja purin ekan hihan alun kolme kertaa ainaskin, selänkin pari kertaa) ja tättärätättärätädädädädääääää! Valmis! Parin vuoden Hujauksessa!

Lankana Dropsin Alpaca kaksinkertaisena, nelosen puikot. Hihansuun resorissa vähäsen pienemmät. Pingottaa vissiin kannattais, mutta en ole malttanut, piti saada päällä pitää. On se ihana. Miun eka!

Kun pitäis oikeastaan levätä...

2011-12-12T13:44:00.000+01:00

...kun on kipeenä kotona, mutta ei vaan pysty olemaan tekemättä mitään, mitäs silloin tehdään? No vaikkapa näitä Hurja Hannan lumitähtiä. Muutama meni roskikseen mut kyllä se siitä sit alko lutviutua. Eivät ole ihan yhtä hienoja kuin esikuvansa mutta oikein mukavia kummiskin.

Enemmän joulua!

2011-12-11T13:01:00.001+01:00

Joku joulukuume on todellakin iskenyt. Radiossa soi joulukanava aamusta iltaan ja kun se ei riitä, pitää spotifystä kaivaa kaikki suomalaiset laulut. Joulukuuseen ripustin viidettäkymmenettä joulupalloa (!) eikä yksikään ollut muuten neulottu. Ehkä sitten joululomalla välipäivinä neulon niitä, jos se kirja joskus kotiin asti tulisi. Kun pikkulikka menee viikonloppuisin päiväunille, nostan kasan esiin ja hädissäni mietin mitä nyt kerkeis? Aika helposti käy niin, että selaan lehtiä, sommittelen kankaita, mietin ja suunnittelen, enkä ehdi sitten aloittaakkaan ennenkuin pikkulikka jo herää.

Ruotsalaisilla on tähän aiheeseen yksi todella sopiva joululaulu. Jos kieli ei aukea, selvitän sisällön tässä vapaalla pikakäännöksellä: Olen rauhallinen ihminen, joka ei yleensä innoissaan vedä tolkuttomia ylilyöntejä joka asiasta, mutta yksi kirous iskee joka talvi. Haluan enemmän joulua, tuhanssia tähtiä, kynttilöitä, -30 pakkasta, paljon lunta, metsällisen kuusia, tonttuja jokapuolella, sitkeämpää kinuskia, rasvaisempaa sikaa, syvempiä liemikattiloita jne jne loputtomiin tää jatkuu. (Tää pätkä kannattaa muuten kastoa jo ihan silmälasien ja kampauksen takia. :D ) Eli HALUAN ENEMMÄN JOULUA!

Uusromantiikkaa ja itsenäisyyspäivän kahvitteluja

2011-12-06T19:50:00.002+01:00

On kuulemma uusromantiikan aika. YLEkin sen tietää. Sunnuntaina kun pikkulikkamme nukkui päiväunet, iski valtava tarve saada keittiöön verhonkannattimet, mielellään valkoiset pitsiset röyhelöiset! Sovittelin noihin köyhänmiehenpitsistä ruusuketta tai muuta koristetta, mutta tajusin sitten (onneksi), etten ole röyhelöihminen. Jäivät vähän paljaiksi. Jos laittaisin ihan pikkuriikkisen ruusukkeen vaan...?

Sitten tämmöinen pikku keppostelu. Mietin tuossa läppäri sylissä että onpa rauhallista, facebookinkin sai kattella ihan rauhassa. Pikkulikkamme tuli siihen viereen sitten, että Kolla! Tutti! Tutti oli likainen, tarkemmin sanottuna kahvinpuruissa. Menin tutkimaan mitä tapahtuu ja selvisihän se, pikkulikka oli päättänyt keitellä itsenäisyyspäivän kahvit. Taitaa olla vahvan sumpin ystävä kun kahvinporoja oli suodattimessa ja ympäristössä puolisen pakettia. Vettä ei ollut yhtään. Innoissaan esitteli tekemisiään, äidin apuri!

Talvi-ikkuna

2011-11-27T12:19:00.003+01:00

Mitä tonttu väsäsikään ikkunaan yöllä kun lapset nukkuivat!!! :)

(Perfektionistien ei kannata suurennella kuvaa, oli hieman kiire kun kolme kissaa yritti ulos avoimesta ikkunasta, piti vähän ruutuja pestäkkin ja pitää mahdollisimman vähän ääntä ettei pikkupirpanat herää. JA ehtiä tosiaan tehdä valmiiksi ennenkuin oma nukkumatti heittelee sitä kuuluisaa hiekkaansa. Tuntuu että sekin on vähän yli-innokas työssänsä, tulee pirulainen aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin, varsinkin jos ois oikeesti jotain kivaa tekemistä! )

On muuten jännä homma, että vaikka lapsien saannin jälkeen on kaikenaisia 'näinsullekkinsitkäyootasvaan' -juttuja kuullut riittämiin, ei KUKAAN ole varoittanut, että lapset aiheuttavat järjetöntä askarteluhimoa ja pakottavaa tarvetta kerätä kaikenmaailman rihkamakoristetta joka nurkkaan, ikkunaan, seinälle ja lipastolle, kunnes koti muistuttaa etäisesti Tiimaria.

Jos sade lakkaa ja ilta joskus hämärtyy, voisin käydä nappaamassa kadulta kuvan et miltä se keittiönikkuna ohikulkijoille näyttää. Minulla on kamala jouluaskartelukuume. Tai ainakin joululehtien arskartelusivujen selaamis -kuume. Huokaus.

Edit, lisäsin kuvan ulkoa. Aika utuinen, lisäsin taustalle valoverhoverkon.

2011-10-23T13:42:00.002+02:00

Isänpäiväksi tehtiin lasten kanssa juttuja, kerrankin ajoissa. Kuvaisin, mut pitää odottaa, että mies on töissä ja ollaan lasten kanssa keskenämme kotona. Silloin on jostain syystä aina täysi tohina päällä ja unohtuu.

Pikkutytölle valmistui jo kesän lopulla puuvillaneuletakki. Aloitin sen kaksi vuotta sitten kaverin pikkutytölle ja takki valmistui nyt parahiksi omalle, kun sitä voi vielä käyttää. Kuvaisin, mutta pikuneitiä ei saa tänään suurin surminkaan vapaaehtoisesti takkiin ja se on niin löysä että neitonen repii sen itse "POIS POIS POIS".

Olisi yhdelle ystävälle yksi salalahjus valmiina. Kuvaisin, mutta kun se on hyshys salalahjus, enkä oo ihan varma kuka tätä lukee, niin jätetään tuonnemmaksi.

Aloitin itselleni ehkä puolitoistavuotta sitten hihattimen, joka osoittaa melkein valmistumisen merkkejä. Ei kuitenkaan ihan vielä. Kuvaisin, mutta pyöröpuikon letku on ihan liian lyhyt että uskaltaisin vetää luomuksen päälleni.

No jotain kuvasin kumminkin, tai siis mies kuvasi. Kohta tämä pitää jo siirtää hyllylle kun talvi tulee. Malli omasta päästä, lumitähtikoristevirkkaus löytyi täältä. Lankana Novitan Nallea, ihanan harmaa. Pitää jakaa kanssanne (vapaasti käännetty) keskustelu miehen kanssa kun oli niin hilpeä.

Mies (innoissaan): Ai hei mä tunnistan tuon, tuohan on sitä viiskytlukua?

Minä: ???? Ai pipoko, ehkä enemmänkin 20 -lukuinspiroitu.

Mies (harmissaan): No jotain antiikkia kumminkin!

Elikkästä saanko esitellä omaa disainia olevan, kevyesti 20 -lukuvulta inspiroidun pipon, jolla on jopa ihan oikea nimi: Jotain antiikkia.

Kuvien taustalla on muuten meidän olohuoneen seinä. Että tässä oli vissiin miun 15 ~~minuuttia~~ sekunttia sisustusbloggarina.

Kihnu lettiä ja mummin lapaset

2011-09-28T06:01:00.000+02:00

Lapsena lapaset näyttivät aina tältä:

Värit saatoivat olla mitä vain mitä mummilla sattui olemaan, mutta kuvio oli aina sama. Minulla ei ole hajuakaan mistä malli on kotoisin. En ole mikään kirjoneule-ekspertti, päinvastoin ihan aloittelija.

Eikä se opettelu lopu kirjoneuleeseen. Neulovan Nartun blogissa esiteltiin kaunis Kihnu letti aloitus, tai miksi sitä nyt kutsuisi, ohjevideokin vielä. Oli niin nättiä jälkeä, että oli pakko kokeilla.

Muitakin pikku muutoksia alkuperäiseen on. Lapsuudesta muistan että lapanen oli aina vähän kireä kirjoneuleen kohdilta. Omaan versiooni lisäsin peukalokiilan (jonka kirjoneule menee ihan miten sattuu) ja kirjoneuleosassa on muutama silmukka enemmän kuin resorissa. Virheitä löytyy, mutta annan itselleni anteeksi. Ovat ensimmäinen kirjoneuleeni varmaan kolmeen vuoteen, ja muistaakseni kolmas koko elämässä. Tällanen alta kaksvuotiaan koko on ihan hyvä alottaa. ;) Mummon neulomissa lapasissa jälki on tosi tasaista, lienee harjotusta ollu "muutamien" lapasparien verran. Omissani jälki on, no se on... leveneekin ylös päin, miksi ihmeessä? Lankana on nallea, kirkas pinkki ja sellanen aika kirkas vaalean vihreä. Kuvissahan ne ei tietty oo niinkun oikeesti. *pientä haaveilua kamerasta*

Mutta kuka neuloisi näihin nuo peukalot?

Hömppäleffa, teetä ja sukankudin

2011-09-08T14:21:00.000+02:00

Lisäksi paljon särkylääkettä ja suklaata jos mikään muu ei mene alas. Torkkuja. Lapset hoitoon. Jos ei näillä flunssa parane, ei sitten millään.

2011-08-21T09:54:00.001+02:00

Vuosi sitten ostin petroolin väristä seiskaveikkaa neuloakseni polvisukat. Ajattelin ettei yksi kerä mihinkään riitä, kaksi pitää olla. Tai ehkä sittenkin kolme, ihan vaan varmuuden vuoksi. No töölönlahtipolvarit valmistuivat ja lankaa jäi yli yksiin miesten ja yksiin naisten sukkiin. *punastus* Molemmat aloitin jo syksyllä, mutta valmistuvat vasta nyt *lisää punastelua*.

Meillä on aika talviset neuletunnelmat muutenkin, kerrankin ajoissa. Pikkusisko sai SYTYCKvoittolangoista oikeitten rinsessojen piposetin. Cupcake tuosta hatusta oli tarkoitus tulla, mutta kyllä se vaan enempi kukkaselta näyttää. :D Mallia on syynätty ravelryn kymmenistä erilaisista cupcake -myssy kuvista, lopullinen toteutus jonkinlainen sekoitus ja omanpään mukainen. Ohjeita en pahemmin katellut. Yksi murretumpi vihreä vyyhti ja vähän pinkkiä jäi vielä, sille on suunnitelmat kunhan tässä kerkeää.

Isovelikin sai isojen poikien pipon, ei mitään vauvahattuja enää. Niisk. Lanka on Dropsin Karismaa, ohje vähän sinne päin seurattuna sieltä Dropsin omilta sivuilta.

Me muuten muutimme kesällä ja tunntustelemme edelleen tilaa ja sopukoita. Tekisi mieli ihan pikkuisen vaan blokata sisustuksesta, kirjoittaa talteen omia ajatuksia tästä kodista, mutta katotaan nyt saanko laitettua tänne. En ole mikään sisustusbloggari enkä ajatellut ollakkaan, sit kun tarviis vissiin muodikkaan kodin tai ainaskin paremman kameran. ;) ja ihan oikeen kuvankäsittelyohjelman. Ja vähän aikaa kuvien käsittelyyn. Ja kohta tulee talvikin, ei kai sit saa ees mitään kuvia otettua...

Turhuuksia

2011-07-17T08:57:00.000+02:00

No voihan pitsit. Nää on niitä mitä aina olen ihmetellyt että miksi, miksi joka törpön ja ruukun ja purkin alla pitää olla pitsiliina. Miksi joka verhon käänteeseen pitää tunkea pitsinauhaa? Joka ikkuna peittää pitsiverholla? Miksi miksi miksi???

Kunnes töissä (paljastetaan että kodinhoitajana) näin erään herttaisen mummelin kotona luultavasti turhinta mitä ikinä olen missään nähnyt pitsillä koristeltavan. Tiskipenkin alla kaapissa, viemäriputken levennyksen päällä oli kankainen huppu, volangilla ja välipitsillä koristeltuna. Voi TURHUUS! Voi IHANUUS!

Nyt kun pitsillä sisustamisen syvin olemus, turhuus, minulle paljastui, pakkohan sitä on itselle saada samanhenkinen turhake. ;) Ilmeisesti alkuperäinen härpäke oli tehty vanhasta tyynyliinasta, kuluneesta ja kauhtuneesta tietysti. No minulla ei sellaisia ole, mutta kaapista löytyy vanhasta lakanasta säästettyä välipitsiä ja vähän verhokankaan loppuja. Saanko siis esitellä, Turhuuksia vol.1:

Lisää turhuuksia on mahdollisesti luvassa, sillä kesälomalla äidin kaappeja tutkiessa mukaan tarttui pitsiliina jos toinenkin. Eikä kirppariltakaan tarvinnut tyhjin käsin kotiin tulla, löytyi pitsinvirkkausopus jostain 60 -luvulta. Nyt puuttuu vielä se virkkuukoukku.

Muuttotunnelmia, 3 v. kakkua ja äitienpäivää

2011-05-28T15:08:00.000+02:00

Hiljaista on ollut. Käsityöt etenevät, mutta eivät valmistu. Mitä noita keskeneräisiä kuvaamaan.

Isoveli täyttää kolme vuotta, kakusta tuli möykkyinen mutta mielestäni oikein hieno. En todellakaan ole mikään leipuri.

Meillä eletään värikarttojen maailmassa, remppa ja muutto lähestyy. En haluaisi blogata sisustuksesta, koska oman kodin esittely tuntuu niin intiimiltä. Jotain saatan kuitenkin laittaa tänne, varsinkin jos haaveeni värikylläisestä keittiöstä toteutuu. Haaveilen värikkäistä keittiönkaappien ovista, unelmakeittiössäni kaikki ovet ovat eri värisiä. Vähän patinaa päälle ja säihkyvää valkoista ympärille. Kakkupurnukoita avohyllylle. Yllätyksiä siivouskomeroon.

Täällä vietellään äitienpäivää vasta nyt. Lahjuksiakin tuli jo vähän etuajassa. Mies vissiin vähän auttoi valitsemisessa. ;) Jään haaveilemaan, kohta meillä on jo avaimet kädessä.

Karkkipäivä II

2011-03-20T07:28:00.000+01:00

Mies tuli ostoksilta kotiin ja heitti nenäni eteen tällaiset:

Olivat olleet kassan vieressä korissa, siinä missä yleensä on karkkeja joilla pidetään perheen suloisimmat hiljaisina. Tällä pidetään sit kuulemma vaimot kurissa, saat valita yhden jos olet marisematta... :D No jo on markkinat. Piti sivistää miestä ja kertoa miksi tällaisia keriä on olemassa. "Mitä mie näistä teen? Emmie tee amigurumeja." "Tee vaikka pikkuvarpaan lämmittimet!" Virnuilua.

Ei tullut pikkuvarpaan lämmittimiä, vaan vitsin jatkoksi karamelleja. Muffinssi on kolmas yritys, ensin yritin neuloa möykkyista kuorutetta mutta yksinkertainen oli paras. Muffinssi toimii myös barbien pipona ennenkuin sen täyttää ja ompelee umpeen, monikäyttöinen siis. Rassukoita on vain yksi, mutta neulon nuo kerät nyt loppuun näitä. Onpahan koko perheelle sunnuntai kaffelle jotain hyvää.

Postipoika toi minulle tällaisen luettavan, pitää laittaa kuva siitäkin kun värit sopii tähän niin kivasti. Mietin vaan, häiritseekö ketään muuta, että kannen lankakerät näyttävät niin akryylisilta?

Karkkipäivä

2011-02-24T09:34:00.000+01:00

Postissa odotti todellinen ihanuus, tämä on kuin leivos tai karamelli. Lai-la-lai Yarnzin Garden Fat Sock Trio RUUSU (meniköhän tää nyt oikein). Mieleen tulivat ne ranskalaiset marenki leivokset (mitä ne nyt ovat nimeltänsä) ja Coppolan Marie Antoinette -elokuva. Macaron. Sehän se oli. Tästä syntyy vielä jotakin hauskaa, makeaa kuin karkki.

Lanka on syksyisen SYTYCKin voittopaketti, KIITOS LAIKA!

Kiitos ja kumarrus

2011-01-22T07:07:00.000+01:00

Pitää tuulettaa täällä kun olen niin innoissani vieläkin. Hihkun vähän väliä innoisssani miehelle, mie olen viides! Siis VIIDES!!! :D Saan PALKINNON! :D

keskiviikkoaamuna mietin tätä ihanaa SYTYCKIä matkalla töihin ja yritin avata tunnelbanan portit työpaikan avaimilla. Siis siellä on se matkakortin lukija, ja siihen tyrkytin työpaikan alaoven avaamispolettia... eeeh ei avautuneet. Seuraavaksi ajelin yhden pysäkin verran työpaikan ohi. :p

Lyhyesti: Olin aika otettu, että niinkin moni tykkäsi työstäni. Kiitos kaikille neulojille, oli inspiroivaa seurata muiden tekemisiä. Pitää vielä linkittää tähän voittaja Tess, jonka hillittömät upeat sukkat voittivat. Onnea Tess! Minä haluan vielä neuloa sukkasi!

Satubalettia oli pakko riipaista alulle heti hurvittelujen jälkeen. Nororaitojahan minä kaipaisin mutta paremman puutteessa kelpaavat nämä Puroraidat. Villavaippahousut tässä on tulossa, mitäpä muutakaan. :)

Sytyck loppuraportti -

2011-01-08T09:41:00.007+01:00

Saanko esitellä: Minun Diskoni!

Korsetti: Malli oma.

langat:
Drops Cottone Viskose musta ja hiukka violettia, Drops Glitter, Järbogarn Carat olkaimissa ja yläreunassa Le Perle Prestigio Super Kid Mohair helmaröyhelöissä

Hattu: Mini felted Fedora

Langat : Drops Alpaka kaksinkerroin, Le Perle Prestigio Super Kid Mohair harsossa

”höyhenkoriste” tuntematonta nimetöntä halpiskaupan turkislankaa.

Hametta kenkiä ja puseroa en neulonut, ovat rekvisiittaa.

Sivuhuomautuksena: Valitan kesseleitä kuvausolosuhteita. Viikon ainoana vapaapäivänä oli luonnollisesti viikon ainoa harmaalumimyrräkkäpäivä, kotona omien lisäksi lainalapsi, kamerasta loppui akku eli osa piti ottaa kännykällä ja taustakangasta oli vähemmän kuin olin ajatellut Kuvaajana toimi mies, jonka vahvimpiin puoliin ei kuulu mikään taiteellinen. Mies muuten väitti hatun harsoa kalaverkoksi, painotkin kuulemma helmassa paikoillaan. :D Murr. EDIT MURR: tämän postauksen kappaleiden välit heittelee miten haluaa, minen ymmärrä. Kirjoittaessa ovat tasan mutta sitten kun julkasee ovat miten sattuu. MURR MURR!

Hatun helmet on neulottu paikoilleen, korsetissa olevat helmilenkit on neulottu ja helmihapsut on lisätty jälkeen päin kun kimalletta oli aivan liian vähän.

Miten tänne päästiin ja saavutettiinko tavoitteet?

Kerrataan nyt vielä se haaste: "Haasteesi on DISCO. Bling, bling ;) Älä pelästy! Sinun ei tarvitse neuloa paljettihirvitystä! Efektilangat (hapsut, pörrö, mohair, sametti, ”tamponit” ja pampulat, nauha, metalli, glitteri) ovat myös osa discotyyliä :D Haasta itsesi neulomaan jotain mukavuusalueesi ulkopuolelta! Ehkä discotyyli tulee esiin vain pienenä osana työtäsi tai on kokonaisuudessaan pienen pieni säihkyvä, tajunnan räjäyttävä teos. On sinusta itsestäsi kiinni miten tulkitset ja sovellat kategorian omaan tyyliisi."

Ensimmäinen ajatus diskosta oli Travolta tanssimassa beegeessiä valojen säihkyessä ympärillä. Päätin neuloa jotain kaunista ja kimaltavaa. :D Aika pian keksin, että efektilankoja voisi käyttää Chicago tyyppisessä charleston mekkosessa. Jotenkin tämä lopulta muotoutui korsetiksi, jostain syntisen jazzin ja moulinrougen välimaastosta. Inspiraatiota etsin ensin Ravelrystä, mutta parhaat kiksit sain katsellessani pukuhistorian kirjoista kauniita 1800 -luvun korsetteja, en niinkään neuleohjeita. Vilahtipa jossain kirjassa villainen korsetti, eli tämähän oli melkein perinneneuletta!

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen. Helmiähän tuossa olisi voinut olla enemmän, mutta tuntui että pitäsi sen neuleenkin erottua sieltä alta. ;D En sokaistunut täysin, En katkonut luitani vaikka alussa hieman kompuroinkin, kuviot menivät sekaisin, glitterit loppuivat kesken ja kaikki piti aloittaa alusta. Kurottelin kohti peilinpaloilla koristeltua rimaa ja kyllä sitä hieman pääsin hiveltämään. Ihan täysin en rimaani tavoittanut, yli en päässyt mutta siellä roikuin sitkeästi, sätkin jaloillani hetken kunnes luovutin ja hissasin koko kepin vähän alemmas. Kaunis hyppy ja yli mentiin.

Mitä sytyck opetti?

Opin neulomaan helmiä työhön. Enää en pelkää hieman suurempaa neuletta, pienihän tämä kokeneempien neulojien silmissä tämäkin on, mutta minulle suuren suuri.

Opin myös, että neulomisen TUOTOS voi olla hauskaa. Ei aina tarvitse tehdä niitä sukkia ja pipoja ja villavaippahousuja, voi tehdä vaikka korsetin jolle ei ole ikinä mitään käyttöä, koska se on kaunis ja tekeminen on niin kivaa. Jotenkin neulomisella on aina ollut minulle sellainen leima, että tuotoksen täytyy olla tarpeellista. Eihän kukaan nyt pelkän neulomisen ilon vuoksi voi neuloa, eihän? Ei sen näin tarvitse mennä.

Sytyck opetti minulle myös, että pörröisten tai tekokuistuisten efektilankojen neulominen on huono ajatus jos kädet ovat jo valmiiksi tosi kuivat. Ei ollut herkkua ei, tuo järbogarnin lanka varsinkin tarttui käsiin koko ajan ja lopputulos olisi varmaan kauniimpi jos olisin neulonut hanskat käsissä. Ehkä seuraavat efektilangat neulotaan sitten kesällä...?

Mitä opin muita neulojia seuratessa

En ollut ennen sytyckiä kuullutkaan konttineuleesta, dominoneuleesta ja TTS -metodista, jota palan halusta kokeilla. En tiennyt, että muutkin kuin vasenkästiset voisivat hyötyä vasenkätisesti neulomisesta. Innostuin katselemaan You Tubesta eri neuletapiojen eroja ja törmäsin moneen hyödylliseen videoon esim joustavasta päättelystä. Opin myös hieman neulehistoriaa ja sain pienen perinneneuleinspiraation: kauan sitten kuollut mummini nimittäin neuloi paljon kirjoneulelapasia yhdellä tietyllä mallilla, suunnitelmissa on ohjeen tallennus ennenkuin viimeinen pari mummin lapasia on loppuun käytetty. Mielessä vinkuu myös, että olisi kiva tehdä itselle semmoinen sukkakranssi missä näkyisi nuo kantapäät.

"In the yearrrr two thouuuusannnnd..."

2011-01-02T17:34:00.000+01:00

...ja yksitoista aion neuloa elämäni ensimmäisen pitsihuivin. Jotain päällepantavaa itselle, siis jotain muuta kuin sukkia tai asusteita. Sukatkin haluaisin neuloa itselleni, pitsipolvisukat, ohjekkin jo on. Aion ommella jotain itselle, enkä vain lapsille. Ja lapsille aion tehdä muutakin kuin trikoopaitoja :P .

Menneessä vuodessa nyt ei ole mitään kertomista, tuossahan se kertomisen arvoinen jo alla näkyy. Loppuun voisin lykätä kuvia lasten joululahjaompeluksista. Vaatteet ovat niiiiin söpöjä, kuvat todella huonoja.

sytyck

2010-12-31T06:39:00.000+01:00

Ensin halusin niitä helmiä (ja paljon!) mutta sitten muutin mieleni. Pitääkin olla diskoasustetta, kokonainen asukokonaisuus! No ei semmosiin nyt ole tietty aikaa, mut jos ihan vähän vaan. Sitten muutin mieleni taas ja kaipaan niitä helmiä edelleen. Mitä tässä enää ehtii?

Pieni extranumero on ollut viritteillä, mutta viime minuuteille tässä taidetaan mennä. Sehän on niin, tässä päässä, että jos deadlineen on kokonainen viikko aikaa, jotain on tehty liian vähän! Voi tehdä vielä enemmän, lisää tai paremmin. Jokainen viimehetken minuutti on käytettävä! Tämän tanssijan dopingiin lisätään kalaöljyjen vierelle ruusunjuuri, että varmasti jaksaa. Töissäkin pitäisi käydä ja hoitaa lapset, ja nukkuakkin vielä ennen seuraavaa työpäivää, ihan joka päivä. Ukkokultakin kai haluais jotain huomiota, uusivuosi ja silleen. Eikä tämä hullu osaa lopettaa ennenkuin kello kilahtaa kaksitoista. Vai tanssitaanko me kaikki suomenaikaa, pitääkö lopettaa jo yhdeltätoista? No silloin nukuttaa jo varmaan muutenkin, tai tulee halittua lapsia jotka varmaan herää raketteihin. No kohta on ohi. Sit juhlitaan.

Kuusen koristelun vaiheet kun apuna on yksivee ja kaksipuolivee

2010-12-24T07:11:00.001+01:00

On kaksi päivää jouluaattoon. Otetaan esille kuusi (että olis jotain kivaa sisätekemistä, ettei tartteis mennä ulos pakkaseen seisomaan hangessa) ja ihmetellään sitä. VAU! Se on VIHREE! Pahvilaatikossa! Lasten mielestä homma on nyt nähty.

Oiotaan kuusen oksia ja käydään siinä samalla muutaman kerran hakemassa epäkiinnostuneita lapsia takas. "Kattokaa nyt kun tämä on HIENO!" Laitetaan kynttilät (lue led -valot) ja pistoke seinään. Lapsia ei kiinosta. Lisätään kimallenauhaa ja johan ne sieltä kirmaa paikalle. Nyt kiinnostaa jo koristelaatikko, (kun ensin on tunkenut molempien päät melkein sinne sisälle) ja pienet silmät loistavat. Äiti näyttää miten joulukuulat on tarkoitus ripustaa oksille. Lapset kattsvat ihan hölmöinä, kikattavat ja heittelevät kuulia pitkin lattiaa. "Appo, Appo!" (= pallo pallo) Kaksipuolivee nauraa ja heittelee palloja, onneksi ovat halpoja ja muovisia. Äiti sanoo ymmärtäväisiä ei-ei-ei ajjaijjai sormen heristelyä. Kaksipuolivee saa laatikolleisen karkkikäveykeppejä ripustettavaksi, eikä tajua, että ne ovat karkkia. Ripustelee niitä onnessaan, kahdeksan vierekkäin samalle oksalle. "Hei niitä voi vähän levittää, ei kaikkien tarvitse olla vierekkäin." "OKI!" Kaksipuolivee siirtää kaksi keppiä viereiselle oksalle.

Koristeet päätyvät vähitellen oksille ja taas lattialle, oksille ja taas lattialle, oksille ja taas lattialle... Äidin eieit kiristyvät. ”AIJJAIIJJAI! EIEIEI! ANTAKAA olla niiden nyt ” mutinaa jupinaa ”TEIDÄN TAKIA” jupinaa mutinaa ”LAPSILLE MAAGINEN JOULU... ”Seuraa lisää konttausta pitkin lattioita, nieltyjä ärräpäitä jne. Vähitellen täytyy antaa periksi, lapsille lasten maaginen joulu tarkoittaa jotain ihan muuta kuin äidille.

Tunti koristelun aloittamisesta kuusi on jo aika valmiin oloinen. Koska kimallenauha osoittautui yksiveen mielestä maailman kauneimmaksi ja kiinostavimmaksi asiaksi, on nauhat nostettu kuusen yläosaan. Muutkin koristeet ovat hiipineet ylemmäs ja ylemmäs, ja lopulta ylimmällä kolmanksella kuusesta killuu melkein kaikki kuusenkoristeet, siis todellakin koko kuuseen tarkoitetut koristeet. Äidin makuun kuusenlatva näyttää vähän turhan amerikkalaiselta, mutta olkoon. Siellä alempana, no onhan siellä nuo karkkikepit, joita kaksipuolivee edelleen siirtelee sinne tänne, kuusen oksille, syöttötuoliin, kirjahyllyyn, aina kaikki vierekkäin riviin.

Kaksi tuntia koristelun aloittamisesta kaksipuolivee tulee näyttämään silmät ihastuksesta suurina: "Äiti atto!" Karkkikeppi on hajonnut ja kaksipuolivee on vihdoin tajunnut, että ne ovat sitä karkkia. Karkkikepit nostetaan vaivihkaa kuusen latvaan.

RAUHALLISTA JOULUA!

Helmiä helmiä

2010-12-22T06:30:00.001+01:00

Nämä ensimmäiset helmilenkit tein neuloessa. Vaikutus oli vähän pliisu, joten otin neulan ja lankaa käteeni ja lisäsin muutaman helmen perinteisellä tavalla:

Parempi, vaikka tämä kaipaa edelleen jotain. Ei tämän pitänyt olla mikään varovainen tai vaisu diskotuotos, vaan räiskähtelevä ja räjähtävä! Jatkan koristelua ja palaan asiaan tuonnempana.

No sitä sytyckiä ja diskoa aina vaan.

2010-12-20T07:31:00.002+01:00

Ollaan jo aika pitkällä. Kun tätä hommaa aloitin enkä tiennyt miten ajattelin kappaleet yhteen liittää, niin laitoin sit virkaten semmoisen väliaikaisen aloituksen, mikä sen nimi nyt on, en mie tiiä. No nyt on ommeltu yhteen silleen että näyttäävät silmukoilta, tästäkään en muista nimeä mutta sillälailla kuin vaikka sukkien kärjessä. Kavennukset ja levennykset tuli tehtyä vähän fiiliksen mukaan, ja niinhän siinä kävi, ettei silmukkamäärät ihan kohdanneet. Tämä on kyllä ihan hyväkin juttu, kun kropassani on sellaiseta naisellista toispuoleisuutta, niin istuu paremmin näin. ;)

Ylälaitaan neuloin uudet silmukat Järbo Garnin Caratilla ja suihkin menemään. Sileää vaan, kun tuo lanka on tuommoista, ei siihen paljoa ihmekuvioita tarvita. Rinnan kavennukset tuli taas laitettua aika vapaasti, peukut vaan pystyyn että toimii! Mistähän se johtuu, että vaikka ajattelin tekeväni oikean kaavan (ja teinkin), laskevani kaikki silmukat ja kirjottavani kaiken ylös, laskin vaan ekan rivin silmukat. Sen jälkeen kaava on pölyttynyt työhuoneen kaapin alla lattialla. Hih.

Seuraavaksi olisi niiden helmien vuoro. Tuossa je no valmiiksi nököttää, rivissä lankaan pudotettua. Peukalo kipeänä ja puuduksissa minä noita lankaan survoin. Silti määrä näyttää niiin vähäiseltä. Huoh.

Näissä kuvissa koko homma näyttää epämääräiseltä möykyltä, mutta luonnossa, ah ja oih! Voi mitä glitterin ilotulitusta ja Diskon voimaa! Uskon aiemman postaukseni diskovideon sanomaa. Niin se on, ensin pitää opetella perusaskeleet, sitten löytää se oikea diskofiilis ja lopuksi voikin sitten tanssia vapaasti sitä omaa diskotanssia. Mitähän tästäkin vielä tulee.

Your disco needs you!

2010-12-17T06:05:00.000+01:00

Kyllä, se edistyy! Näyttää jopa siltä että saattaisi valmistua ajoissa! Ei vielä tietenkään, ei kannata innostua liikaa. Deadlineenhan on vielä kaksi viikkoa aikaa. Enkä ole huolissani, vaikka osalla kilpailijoista on ohjelmat jo näytetty. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos kaikki hyppisivät lavalla yhtä aikaa?

Pian, ehkä jo huomenna, voin laittaa väliaika kuvaa SYTYCK -projektistani. Tämä on täysin kiinni siitä, nukkuuko pikkusisko seitsemältä vai kahdeksalta vai yhdeksältä. Eli siitä muistaako mies herättää pikkusiskon päiväunilta ajoissa. Sitä odotellessa aiheeseen sopivaa odotusmusiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=d4lPA5G0DOo&feature=related

Vielä ehdin tanssikenkäesittelyyn!

2010-11-26T21:17:00.000+01:00

Tadaa! Tässä ne ovat, parhaat tanssikenkäni, kiillotettuna paraatikuntoon. Ei ole muuten sattumaa, että pikkusisko näkyy kuvassa ja näkymät ovat hämärät. Kimalluksesta huolimatta diskoissa on yleensä hämärää, niin tälläkin tanssilattialla! Pilvilamppu tuo juuri sen verran valoa, että netbookin näppäimet näkyvät. Diskoa tanssitaan meillä vain jos lapset nukkuvat, pienempi yleensä vilttiin käärittynä jalan etäisyydellä minusta. Keinu keinuni korkealle ja niin eteenpäin. Joskus pikkusiskolla on heräisikö-nyt-vai-eikö -hetki juuri kun olisi tärkeä käännös, potku tai piruetti heitettävänä, ja on kätevää kun ei joka kerta tarvitse ottaa tanssitaukoa. Voi vain improvisoda pienen vienon sivuliikkeen, jalan ojennus, muutama varpaan taivutus, SHHSHHSHH ja taas mennään niinkuin pitikin.

Joskus, jos lapset ovat myötämieliset, tanssahtelen hieman keskellä päivää, silloin yleensä puukengillä. Arkista, mutta toimivaa. Quick-steppiä, satubalettia, villaa. Tuttua ja turvallista.

Niin mitä se horisee? No tietysti SYTYCKin välipalahaastetta.

Diskofiilis!

2010-11-18T17:47:00.000+01:00

Posti toi jo uudet glitterlangat, mutta innostus on nolla. Päätin hieman opiskella kuinka tätä oikeaoppisesti tanssitaan.

Tarvitaan tyynyliina...

2010-11-14T10:22:00.000+01:00

...ja hieman aikaa.

Tyttömäistä reunapitsiä,

ja napitkin ois hyvät olla. Vielä ei ole.

Tein niin suuren kuin tuli, ja tää on tuolle melkein yksivuotiaalle pikkusiskolle vielä aika pitkä, mutta ihan käytettävä. 2,5 vuotiaalle isoveljelle sovitettiin kanssa ja oli sellanen tunikamittainen, housut tartteis alle. Eli 1-3 vuotiaan kokoa? Valitettavasti kirpputorityynyliinajahti ei ole tuottanut enempää tuloksia, muuten näitä olis varmaan jo rivi valmiina. Äidin ehdoton suosikki!

APUA! SYTYCK KRIISI!

2010-11-13T06:35:00.000+01:00

Tässä ois puolet alusta, keskeltä edestä melkein keskelle taakse (musta raita puuttuu). Korsettia olisi tulossa, sellaista 1800 -luku henkistä. Ainaoikein pystysuunnassa, hopearaitaa ja kiiloja, myöhemmin kasa helmiä ja röyhelöä ja muuta koristetta kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla efektilangoilla. LOPPUI HOPEALANKA!

Tyhmänä olin ostanut vain yhden rullan, kun tuolta paikallisestahan sitä saa. Jep jep. Saa, jos ei olla myyty loppuun. Tähän tulis pään seinään hakkaamista ja muutama vähemmän kaunis sana. Edelleen luulin tämän olevan helpponakki, internettiä vaan surffaamaan, mut kun ei löydy, mistään ei löydy samannäköistä rullaa hopealankaa. Alkaa hiukka ärsyttää, miksi miksi miksi otin vain 'jotain' lankaa, enkä vaikka dropsia. Mietin mallitilkun purkamista, mut ei se olisi riittänyt kumminkaan.

Vaihtoehdot: Jatkan jollain muulla hopealangalla loppuun ja toivon, ettei ero näy kamalasti. Puran koko roskan ja aloitan alusta jollain muulla hopeisella langalla, jota minulla on tarpeeksi. Puran ja teen uudelleen huomattavasti pienemmässä koossa, nuken koossa? Jatkan krhm luovasti, vaikka kultaisella tai millä vaan selkeästi erivärillä, enkä yritäkkään mätsätä alun hopeiseen. Kaikki vaihtoehdot ärsyttävät. Suunnattomasti.

ramppikuume

2010-10-23T13:50:00.001+02:00

Loikin lavalle suoraa päätä kun lupa oli, loin silmukat ja jämähdin. Mikä jännitys lienee iskenyt, kun diskotanssi ei sujunut lainkaan. Seisoin siinä hiljaa ujona peilipallon alla, katselin yleisöä ja muita tanssijoita, jotka roiskivat menemään suurin elkein. Monta päivää meni näin, yksinäinen rivi silmukoita kutsui neulomaan lisää, mutta ajatus jumahti. Askeleet eivät tuntuneet tarpeeksi hienoilta. Töissä autolla ajellessa laitoin diskoteknotassikanavan päälle, josko sieltä tulisi inspiraatiota. Radiosta kaikui vain pilkkalaulu, ne soittivat sopivasti Bee Geessiä: "What you doing in the back aah, What you doing in the back aah, You should be dancing, yeaaah! Dancing, yeaah!"

Illalla, hätistettyäni miehen nukuttamaan lapset levitin koreografian pöydälle.

Vaihdoin puikot.

Vedin glitterikorkkarit jalkaani, ihan vaan tunnelmaa tuomaan. (Näitä ei muuten oo koskaan ennen käytetty, komerossa ovat odottaneet jo useamman vuoden, vissiin tätä päivää.)

Kriitikko katseli hyväksyvästi.Vihdoinkin.

Peilipallon kiillotusta...

2010-10-16T05:47:00.015+02:00

...pyllähdyksiä, pyörähdyksiä, askelten tankkausta...

...muutamia onnistuneita ranneliikkeitä...

...hairahduksia sivupoluille...

...ihastumisia tanssilattialla...

...razzle dazzle me...

...Bling Bling!

Takahuoneessa, lavan lämpiössä jo kihisee ja kuhisee. Kädet hikoavat, sydän pamppailee, eivätkä varpaat malta olla paikoillaan. Mieleni tekisi jo rynnätä lavalle heittämään ihan pikkuriikkinen piruetti, tai edes yksi sormen heilautus kohti diskopalloa. Kurkistelen nurkastani varovasti kanssatanssijoihin, jotka hypähtelevät ja verryttelevät keskittyneesti. Jossain vilahtaa bling, toiset hiovat tangon notkautuksia, näkyypä tanhuryhmäkin kokoontuneen sooloja harjoittelemaan.

SYTYCK

2010-10-08T19:32:00.003+02:00

KLIK.

Jostain alitajunnan perukoilla rattaat loksahtivat kohdalleen ja siinä se oli: Minun SYTYCK projektini. Näin teen. Juuri noin, tottakai! Jo 60 senttimetriä pitkään mallitilkkuun piti kiireesti tikuttaa kymmenen senttiä lisää. Ne ratkaisevat, ainoat tärkeät sentit. Vielä tekemistään odottaa tiheystilkku, paperikaava (kun en minä rättialan koulutuksen saanut osaa tehdä tätä vain päässäni) ja sitten laskemaan. Minulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka neulevaate tulisi kaavoittaa, mutta lähden nyt jossain määrin siitä, kuinka tekisin sen kankaasta.

Elämme jännittäviä aikoja. Pelon sekaisin tuntein venyttelen ja odotan musiikkini alkua, ensimäisiä diskobiitin kumahduksia. Tuleeko pyllähdettyä pahastikkin peilipallon alla, sokaisevatko diskovalot ymmärrykseni? Kaadunko kesken piruettien, unohdanko askeleet vai tipunko kenties lavalta kokonaan? Voisinko sittenkin onnistua askelkuvioissani ja luoda jotain jännittävää tai kaunista, tai jopa hupaisaa? Auttavatko kalaöljyt askelmuistiin? Pitäisikö kokeilla muutakin dopingia, kuten jotkut muut kuuluvat tekevän?

Odotamme.

minimekko tunika toppi...

2010-10-06T20:43:00.002+02:00

...shortsit yöpaita aluspaita korsetti päähine koru jazz flapper disko helmet hapsut paljetit lame pudotetut silmukat pitkät silmukat pitsi reikäkuviot joustinneule istuva liehuva reikäinen peittävä käytettävä rooliasumainen omaatyyliä liioiteltu tyylikäs yliampuva !BLING! vai ...bling...

Ideoita riittää, karsiakseni tein emävirheen ja etsin ravelrysta valmista ohjetta, jota voisin flappermekkoideaani käyttää. No löytyi jokunen ja kymmenen uutta, ja jo muutamiin hylättyihin ideoihin uutta potkua. Jos joku tän puolestani päättäisi niin olisi ihanaa. Koetilkkukin alkaa muistuttaa kummallista kaulaliinaa.

Nyt pitäis vissiin miettiä realistisesti mitä ehdin neuloa. Jos peruspinta on enimmäkseen sileää mausteilla, onnistuis se mekko, ehkä. Haasteeksi itselle vois olla 'väärään suuntaan' laitettua reunapitsiä helmaan, noita helmien laittoa ja neuleen koko jo ihan itsessään, ehkä jopa kaavoitus? Tai sitten voisi yrittää tehdä pienemmän, yksityiskohtaisemman vaatteen, ehkä tämän, voi ihanuus.

Sytyck pohdintaa

2010-10-02T06:17:00.010+02:00

No voihan hapsu. Neuloskelin tuossa koetilkkuja ja totesin, että sille on syynsä, ettei hapsujen neulomiseen löydy ohjetta. Ei ole mitään järkeä neuloa hapsuja kun on niin paljon helpompiakin tapoja. Mutta koska tämä on neulomis leikki, leikin neulojaa ja yritän.

Ensin tein sukkalangalla näin...

... eli kuten joku jo huomaa, neuloin kahdella langalla, ja välissä otin toisen langan eteen, neuloin yhdellä, ja sitten taas toinen lanka mukaan ja meillä on pystyrivi lenkkejä. Ihan kiva, ja jos lenkittävä lanka on jotain paksumpaa icord -tyyppistä, sellaista mitä valmiit hapsunauhat yleensä ovat, vois tää olla ihan mukava ratkaisu. Laikan ehdotuksesta kokeilin leikata lenkit auki saadakseni niitä kaipaamiani hapsuja, mutta ainakin tällä villaisella ei ole toivoakaan, että hapsut osottais sinne minne haluan.

Sitten tein työhön valitsemallani langalla näin...

..ja kuten näkyy, ei tää nyt oikein toiminut. Liukas lanka ja liukkaat lenkit tekevät mitä tahtovat, vai liekkö vika tanssitaidottomuudessani. Ärripurri.

Seuraavaksi pohdinnaksi otin pudotetut silmukat. Silloin vois saada aikaan soljuvan mekon johon saa noita 'hapsu' pylväitä. Tässä huonona puolena on, että näkyy aika rankasti läpi, mutta onhan ne alusmekot keksitty. Sitten juolahti mieleeni onteloneule, eli jos tekis (osittain ?) pystyraitoina onteloneuletta ja tiputtais lopussa ne oikean puolen silmukat. Heti perään mietin että olen tekemässä mekkoa. Minä en aio neuloa onteloneuleena mekkoa! Hiukan suuruuden hullu saatan olla mut kaikella on rajansa...

Nyt mietintämyssy päähän ja sukankudin käteen, tai ehkä joku helmikokeilu. Mekkolankat on jo ostettu, joten en haluaisi siitä ajatuksesta enää luopua, mieluummin luovun niistä hapsuista. Itseasiassa hapsujen ja lenkkien korvikeajatus juolahti juuri mieleeni, mitäs jos... kertoisin siitä sitten myöhemmin? (Hopsan vaan, tuli jo samantien kokeiltua jotain, mut en oikein tiedä mitä syntyi joten taitaa olla pingotuksen paikka. Palaan asiaan. ;) )

Loppuun vielä Villafanin Diskotanssikengät. Kuvasta unohtui hopeinen lanka, jonka on tarkoitus juosta koko mekon läpi tuon Dropsin Cotton Viscosen kanssa.

Tarvitsen tekokuituja! <:o

2010-09-27T18:25:00.006+02:00

Ensimmäisenä ajatuksenani oli katsella 'diskoelokuvia', kuunnella musiikkia, päästä tunnelmaan. Ehkä etsisin klassisia tunnistettavia hahmoja, ja neuloisin pikkuisia nukkeja ja niille disko kledjuja. Saturdy night fever, Bodyguard jne efektilangoin sävytettynä... Jouduin kuitenkin heti harhapoluille, sillä dvd-hyllystä nappasin vahingossa käteeni Chicagon. Riittäisikö tässä Bling Bling?

Mielessäni välkkyy ajatus charleston henkisestä topista/minimekosta, jossa ei helmiä ja paljetteja säästeltäisi, hapsuja roikkuisi siellä täällä ja metallinkiiltoakin voisi olla. Asusteitakin olisi mekolle kiva tehdä, mutta jos nyt aloitetaan tästä yhdestä vaatekappaleesta, kun aiemmat tekemäni neuleet ovat korkeintaan kokoa polvisukka ja vauvan neuletakki. Nyt pitäisi sitten selvittää ja tehdä muutama pikkuasia joita en ole ennen tehnyt:

-Miten helmiä ja paljetteja sinne neuleeseen saa tungettua (jos ainoo tapa on pujottaa ne helmet siihen lankaan ennen neulomista niin voi olla että niitä sittenkin pihistellään)
-Voiko hapsuja neuloa? Yhden koetilkkun jo tein (villaisella sukkalangalla kun ei noita diskolankoja laatikoista löydy), enkä hapsuja aikaiseksi saanut mutta jotain lenkkejä kylläkin.
-Piirtää jonkinlainen kaava, valita langat, tehdä tiheystilkku ja koetilkkua muutenkin, laskea edes summittaisesti mitä olinkaan neulomassa missä järjestyksessä, niin joo PÄÄTTÄÄ VÄHÄN YKSISTYISKOHTIA mekkoon, mitä nyt sit teenkin. Päättää, josko mekko onkin liian iso projekti, jos tekisikin laukun ja opettelisin helmi- ja paljettineulontaa oikein kunnolla.

Niin tässä haasteessahan oli tarkoituksena ylittää itsensä eikös juu? Oppia, haastaa ja laittaa rima ylemmäs kuin koskaan ennen? No minun rimani on jo jossain pilvenhattaroissa, melkein näkymättömissä ja tavoittamattomissa, mutta ai kun se kimaltaa ihanasti, se on selkeästi peilinpaloilla päällystetty ja korkeuksista se kuiskii minulle "villafani, villafani, uusi nimesi olkoon glitterfani... mene ja osta tekokuituaaaa...."

It's Hollywood baby!

2010-09-26T08:46:00.008+02:00

Päristyksiä, jännitystä, tadadadadadadadaadaaa... DISKO. Minun sytyck haasteeni. Voih.

Ideoita pukkaa mutta sopivatko haasteen raameihin, on sitten toinen juttu. Vetäydyn sohvannurkkaan katselemaan Saturdy Night Feveriä, kuuntelemaan Earth Wind and Firea ja Bee Geessiä ja suunnittelemaan hypistelyreissua lankakauppaan. Täytynee myös esitellä lyhykäisen neulomisurani ainokainen diskopläjäys, prinsessakruunu, jonka piti mennä tutun pikkuprinsessan kaksivuotislahjaan, mutta valmistunee ehkä sitten kolmivuotispäiväksi.

Lanka on jotain alelaatikon puuvillalankaa missä oli noita paljetteja, nimestä ei hajuakaan, koska vyöte ei ollut edes siellä alelaatikossa tallella. Kovetus sokerilitkulla 1/1 sokeria/vettä. Mallina Victorian lace today -kirjasta (ravelry linkki) A Harabell Fichu -huivista reunus. Kruunu odottelee lisäpaljetteja/helmiä/nauhaa/jotain koristetta ylipäätään ja hiusklipsiä.

Ja nyt, haasteen vihdoin tultua, virittäydyn tunnelmaan, vedän korkkarit jalkaan, otan muutaman tanssiaskeleen ja annan lantion viuhua!

"Aaahh Ba de ya - say do you remember
Ba de ya - dancing in September
Ba de ya - never was a cloudy day......."

so you think you can knit?

2010-09-10T20:58:00.002+02:00

http://sytyckfin.blogspot.com/
Eipä tässä muuta. Jännittää, mitä vastassa on.

Töölönlahti -polvisukat

2010-09-09T08:41:00.007+02:00

Töölönlahti -inspiroidut polvisukat, lankana 7 veljestä. alkuperäistä ohjetta on muutettu vähäsen, pitsikuvio on käännetty niin, että suurempi kuvio tulee jalan ulkosyrjälle.

Satiininauha on väliaikainen, tarkoituksena on laittaa reikäriville satiininauhalla päällysetty kuminauha pitämään sukkia ylhäällä, sukkanauha tyyliin.

Vaunujen tuunausta

2010-09-01T21:14:00.010+02:00

Äidilläni oli nämä rattaat kesämökillä halkojen kuljetusvaunuina. Nämä ovat jotkut 80 -luvun perus ORAt, ei mitään luksusta, niin kuin tavarakoreja tai edes jousitusta. Ruostetta oli reilusti, ja kankaat, noh, kankaat olivat olleet halkojen kuljetus kankaina... Tuunauksen onnistumiseen tarvittiin mummi ja ukki, jotka leikittivät Isoveljeä ja Pikkusiskoa sillä välin kun äiti harrastaa. Sitten vain vähän hinkkausta, pesua, raaputusta, mittailua, leikkuuta, ompelua vähän purkamista, lisää ompelua ja saattoi jo sanoa tadaa....

Koekäyttäjänä Pikkusisko, joka on ilmeisen tyytyväinen uusiin kieseihinsä. Tai no saa niitä Isovelikin joskus käyttää.

Ei tullut otettu 'ennen' kuvaa, mutta tuossa alla näkyvät alkuperäiset kankaat. Painettu kangas on Ikeasta, yksivärinen punainen kangas on äitini kätköistä kaivettu jämäpala enstexiä. Jos en ihan väärin muista, on minulla ollut tuosta joskus lapsena talvitakki. Yhdeltä sivulta puuttui kiinnitysrauta, joka oli luovasti korjattu rautalangalla. Toimii halkoja kärrätessä, mutta lapsien kanssa tuntui hiukan turvattomalta, joten vaihdoin tueksi korsetin luun ja kiinnitys valkoisella nyörillä. Mielestäni tuo on vaan mukava retro yksityiskohta, vanhassa vaunussa saa korjaaminen näkyä.

On ne namit.

Leikkiruokaa

2010-03-14T19:39:00.009+01:00

Kyllä miunki täytyy kun kerta muutkin! Näihin hedelmäkokeiluihin innoitti eräs hippifoorumi ja muutamat blogit, esimerkiksi Hatuttaako? Jatkoa odotellessa... ;)

Vajutin varastoja...

2010-03-06T20:01:00.013+01:00

...ja ompelin norsuja...

... ja omenia...

... pikkusiskolle kans...

...ja miehelle Hugo.

Norsut tuskin kaipaa esittelyjä, omena -kangas Mjuka tygistä joskus viime vuonna, ja resorit mg-tygistä.

Piparikukkaa saapui meille...

2010-03-04T09:46:00.009+01:00

...ja olin eka vähän pettynyt. Ihmettelin miten tuo turkoosi on just tuollaista? Ois vaaleempaa tai tummempaa tai sinisempää tai vihreempää, mutkun ei ole. Se on just... tuollaista. Sitten vakoilin blogia jos toistakin ja koitin etsiä, jos joku fisumpi olisi jo keksinyt täydellisen käyttötarkoituksen kuosille, jospa joku ois jo tehny jotain mitä ilman minun lapseni eivät voi olla. Paitaa mekkoa tunikaa?

Lopulta sen tiesin, täydellisen projektin, jonka innoitus löytyi pikkusiskon omasta vatekaapista. Tottakai, miksikään muuksi ei tämä kuosi meillä oikein taivu, siitä on tultava kopio perintöhousuista. Kopioin siis kaavat valmiista vaatteesta ja surrurrur.

Eikös olekkin aika metka leikkaus pyllyssä - kestovaipalle tehty ;).

Nämä mualiman ihanimmat potkarit ovat siis myllymuksujen piparikukkaa, resorit täältä ja olkapäillä kam -nepit.

Ihana lammas...

2010-02-07T12:49:00.007+01:00

... vaikka itse sanonkin. Housut ovat virolaista hahtuvaa, mallina Curly Purly.

Lammashuovutus on etupuolella, samoin alla olevissa Tiittiä -pöksyissä etuppuolelle pääsi rivi pikku sydämiä...

... ja pylly puolelle yksi vähän isompi. Jälleen virolaista hahtuvaa, liukuvärjättynä.

Näitä oli tarkoitus esitellä jo joulukuussa, mutta koska pikkuneiti saapui hieman ajoissa tämä vähän jäi. Punaiset ovat niiii-iin nb -kokoiset, että ovat jo pois käytöstä. Siniset ovat muistaakseni s -kokoiset, mutta toivottavasti mahtuvat vielä hetken.

Ideoita olisi...

2010-02-05T13:35:00.012+01:00

...ainakin suunnitelmien tasolla enemmän kuin ehtii ommella ja niistäkin mitä ehtii ei ehdi ikinä blogata tai edes ottaa kunnon kuvia. Joulukuinen perheenlisäys sai jouluksi mekon ja keitaisubodyn, vilttikin taitaa tuolla kuvassa olla samoista kankaista.

Pilkullinen velouri ja pöllötrikoo (mistä näitä pöllöjä riittää joka suunnittelijan repertuaariin?) on ostettu Mjuka Tyger -kaupasta, oikeammin Sy Festivalen -messuilta Tukholmassa. Kam -nepit tietty, kun se kone nyt kerta on olemassa. ;)

Alla vähän isommassa koossa taas mekko ja body. Nämä trikoot on myös ostettu messuilta, valmistajan nimi on e-slöjd.

Tuo eläinkuvio muistuttaa ihan ihmeellisen paljon Imse Vimsen kuosia, liekkö jompi kumpi kopioinut toista vaiko sama suunnittelija, ruotsalaisia firmoja kun molemmat ovat. Ajattelin ensi messuilla vähän udella... nyt helmikuisille messuille en päässyt kun keli oli niin huono ja paikallisliikenne temppuili.

Esikkoiselle tein jo syksyllä ilmojen viiletessä kypärämyssyn omalla kaavalla. Raitatrikoo edelleen sieltä menneiltä messuilta, vuorina vanha h&m hihaton toppi. Topin kangas oli tosi laadukasta ja ihanan väristä, mutta paita ei enää lasten teon jälkeen varmasti ikinä mahdu päälle tai ainakaan näytä hyvältä - tilkkulatikkoon. :)

Koska kauan odotetut käsityömessut jäikin käymättä, saa hyvillä mielin napsutella. Vähän jo napsui ja pian lisää, et ei anakaan materiaali lopu kesken. Sehän se oiskin vallan kauhean kamalaa jos kaapit ois tyhjillään.

Langankerintää

2009-12-31T09:51:00.013+01:00

Joskus viimevuonna ostin kirjan, Victorian Lace Today, kun se oli niiiin ihana. Haaveilen neulovani Myrtle Leaf Shawlin ja lankakin tuli ostettua jo syksyn käsityömessuilta. Ihana vyyhti ohuen ohutta mustaa merinosilkkiä, n. 100 g/1000 metriä. Vyyhtiä on tullut hypisteltyä useamman kerran, kunnes eilen lopulta päätin keriä sen kun Pikkusisko nukkuu ja Isoveli on Miehen kanssa ulkona. Jep jep.

En tiedä mitä kuvittelin ohuen ohuen (100g/1000m!) merinosilkin kerimisestä vyyhdiltä kerälle. En kai yhtään mitään, en ole juurikaan kerinyt vyyhdiltä kerälle yhtään mitään ikinä.

Aika äkkiä tajusin, ettei keriminen onnistu, jos vyyhti on lattialla nätisti ympyränä. Menee sotkuun. Nostin sit puolikkaan vyyhdin (tää oli valmiiksi kahdessa osassa) tuolinjalkoihin roikkumaan, tuoli siis lappeellaan maassa. Kerin kierroksen, nostan langan lankojen välistä ja sit takasin, kierros, pujotelua, kierros, pujotelua.... ei hyvä. Vaihdan vyyhdin toiseen, koska ilmiselvästi olen aloittanut väärästä päästä koko kasaa.

Vähän aikaa menee hienosti, eihän tää ollukaan vaikeeta. Lanka jumittaa, pujottelua, ärräpäitä, syvään hengitystä ja kyllähän tää tästä. Muutaman kierroksen jälkeen jumi loppuu ja rullaa taas hyvin, kerin kerin kerin ranne turtana, sormet puuduksissa (voi itku ja raskauden aikainen/jälkeinen karppatunnelisyndrooma) todetakseni et kerän halkaisija on noin kolme senttimetriä. Vyyhdillä ei näy havaittavaa muutosta. Kerin lisää, alkaa tulla nälkä. Lounasaika lähestyy ja kohta Isoveli tulee kotiin ja silloin pitäis olla valmista, koska Isoveli on vielä aika pieni. Kerin kerin kerin. Jumittaa. Sotku. Vaihdan vyyhtiä ja samat ongelmat toistuvat useita kertoja.

No ei tullut ajoissa valmista. Lukkiudun olohuoneeseen, imetän, käännän tuolin niin, että päivän harvat valon säteet valaisevat sotkua vyyhdillä, mutta ei ne mitään valaise, lanka on 100g/1000 metriä mustaa merinosilkkiä ja oli pilvinen päivä keskitalvella! Miulla on paksumpia ompelulankoja kuin tämä! Ehkä pitäis lopettaa tämä neulominen ja keskittyä vaan ompelemaan.

Aikaa meni lopulta Isoveljen ulkoilu, lounas, päiväunet ja iltapäivää niin et tuli jo melkein pimeä. Ensikerralla ostan lankani kerällä. Tällaisella ihanalla kauniilla kiiltävällä kevyellä kerällä. :)

Foorumilla puhuttiin...

2009-11-17T12:02:00.006+01:00

..siivistä, pitäähän sitä siis omaa häntää taas vähän nostaa. ;) Nää on tehty kauan sitten opiskeluaikoina kun tarvitsin siivet johonkin bileisiin. Nyt kun mietin, on siitä varmaan 6-7 vuotta, O_o hopsan kun aika kuluu. Ihan täydelliset eivät kyllä ole, kiireessä ommeltu minkä kyllä huomaa, ja sitten päällä ne lerpatti kokoaika surullisesti alaspäin. Tään ois voinu varmaan välttää paremmalla selkäänripustus -metodilla, tai ees tiukemmalla, miulla oli jotain tusinakuminauhaa kahdella lenkillä siivet reppuna. No mutta, nämä on ommeltu helmiäishohtoisesta tekonahasta, kahdessa ylimmässä 'sormessa' on rautalankaa tukena. (hmm... ehkä se rautalanka yläsormissa on syy miksi roikkuivat alaspäin, mene tiedä.)

Muistaakseni olen ensin leikannut sinnepäin -soikiot, jotka olen tikannut yhteen siipien muotoon ja sitten vasta leikannut tarkemmin. Kärkien kiekurat tulee siitä, että toinen nahkakappale on vähän venynyt ommellessa. Lopuksi olen tikannut 'sormet' ja kaksi ylintä kai (?) niin, et ensin toinen sivu, sitten rautalanka väliin ja viereen toinen sivu. Jos tällaiset tekisin lapselle, laittaisin varmaan tuon rautalangan jotenkin lenkkinä. toista sormea ylös ja toista takas keskelle. Tai vois se ehkä olla vaan tuossa keskimmäisessä, tai sit vaikka ohut vanulevy ja rigilenenauhaa välissä tukemaan koko höskää suunilleen tasona. Tai tai tai...

Tunnustus ja vaippoja

2009-11-01T14:29:00.011+01:00

Tässä muutama Esikon hoitovaipoista, jotka on kyllä ommeltu jo elokuussa. Kaavana WeeWeka side snap m-l ja kankaina Myllymuksujen Breathable Pul ja bambujoustofrotee. Kam nepit sivussa, tottakai. Imut on vanhoja, harso ja bambutaitto kaikissa.

Jotain muutakin pientä bloggaamatonta löytyy kun sais kuvattua. Ainakin Esikon uusi pipo (se edellinen ei ehtinyt kuvaan, kun joutui pesukoneeseen 60 asteeseen ja siitä tuli nuken kypärä) ja kauluri ja kypärämyssy. Uusia lasten vaatteitakin on viimeistelyä vaille valmiina, mutta ehkä vielä tässä marraskuun aikana ehtii. Lopuksi se tunnustus :)

Kiitos tunnustuksesta, Tuikku.

Tunnustukseen kuuluva haaste kuuluu näin:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne ylös myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro, mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Vastailen nyt sillä mikä ekana mieleen juolahtaa.

1. Näkö - Värit, muodot

2. Tunto - Kangas, lanka

3. Kuulo - Lapsen vahtiminen (hehheh). Onko liian hiljaista, vääriä ääniä, öinen herätys vai pelkkä kyljen kääntö? Hiljaisuus, ihana hiljaisus. :) (vielä alle kaks vuotta sitten tähän ois tullu jotain musiikkiaiheista.)

4. Haju - Kakka (Ahhahhaa...)

5. Maku - Ruokahalun menetys, (eikös tään pitäis viimeisillään raskaana ollessa mennä päinvastoin?) Voi kun sais syödä graavilohta. Kohta taas saa.

Haaste lähtee Ainuliinille ja Elvinalle. En nyt äkkiseltään keksi muita blogeja joita tulee kurkittua, mutta jossa tämä haaste ei olisi vielä vilahtanut. :)

Kolmiohuivi kokeilu

2009-10-27T11:11:00.008+01:00

Foorumilla oli puhetta vauvan kolmiomallisen kuolalapun ompelusta. Pitihän se kokeilla. Tässä eka kaava, tehty suunnilleen kuin puseron kaulus tai jotain sinnepäin. Kaulanympärys on ajateltu olevan 26, joka on koosta 74. Menee varmasti (ehkä jopa paremmin) vähän pienemmälle.

Kokeilukangas on hiutunutta puvillasatiinia pussilakanasta, pehmeää ja muotoutuu hyvin. Saumoja ei kannata kattoa kovin tarkkaan... :) Oli taas muka kiiire saada valmista. Kaikki on tehty pussiin, mikä tomi ihan hyvin tästä kankaasta, kun oli niin ohutta ja pehmeää. Luulen et menis vauvalla oikeesti päällä, mut ei ehkä ihan vastasyntyneellä. Jos on yhtään paksumpaa kangasta, laittaisin varmaan vaan saumariompeleet/päärmeen kolmio-osan ympäri ja kantaosan vaan kaksinkertaisena. Ehkä tuo koko kanta on turhaa hifistelyä kaulatomilla vauvoilla (onko vauvoilla yleensä kaula? Meidän vauvalla ei ollut...) vaan sen tilalta riittäisi ihan vaan muotoon silitetty vinokaitale.

Jos tekisin joustavasta kankaasta, tekisin kolmio-osan tällä kaavalla ja kaulan ympäri vaan suoran pätkän resoria.

Lopuksi vielä nallen päällä, jonka kaulanympärys on 25. Jos haluaa säätövaraa, tekisin pidemmät pätkät kantaosaa, oli se sitten kaavan mukainen , vinokanttia tai resoria. Jos huiviosa on lyhyempi niskassa niin se ois varmaan vaan mukava lapselle.

Ajattelin, että olis hiukan kasvunvaraa...

2009-08-29T09:33:00.009+02:00

...mutta tuli vähän liioiteltua. Tässä 86 cm kaavoilla (pohjoismainen lasten peruskaava aika suoraan pohjana) mein 80 senttiselle siilitunika ja velourhousut. Pääntie ja hihansuut on huoliteltu tuolla samalla velourilla. Housuja pienensin hieman kun tuolla raukalla on niitä niin vähän (villislapsi) ja hoitoon tarvitaan varavaatteita, mut paidan annoin jäädä suureksi. Isin mielestä asu on kovin aasiahenkinen, mikä oli ilmeisesti kehu. En ollut asiaa itse näin ajatellut, vaan että ois mukavat ja väljät vaatteet kun tuo on sellainen kiipeilijälapsi. Harmittaa, ettei housuista tullut otettua lähikuvaa, ovat nimittäin aika söpöt ja suunnilleen sopivan kokoisetkin. Siilikangas on tietysti myllymuksuijen bambua, velour Tukholman käsityömessuilta Mjuka Tyger -nimisestä kaupasta. Pääntienhalkio olalla ja siellä on kam -nepit.

Samaa ihanuus velouria pääsi myös vauvan takkiin. Vähän on vielä tylsännäköinen, mietin jos lisäisi taskut/aplikaation siilikankaasta. Kaulus ja helma siilibambua, edessä kam -nepit. Tällä takilla on pituuta niin et on oikeastaan mekko, ehkä. Olen jotenkin unohtanut kuin isoja pikkuiset ovat. Muistan kuitenkin, että kaikki paita/takkimallit tahtoivat nousta ylöspäin joten mieluumin vähäsen pitkä kuin aivan liian lyhyt. Koko tässä on muistaakseni 62. Esikko oli suuri syntyessään ja käytti 62 vaatteita jo 1 kuisena, samaan varaudun nytkin.

Neulottukin on vähäsen, vauvan nuttu (edellisestä postauksesta) sai kaverikseen samasta langasta pipon.

Ja tietysti esikolle piti tehdä omansa, tosin siitä tuli aivan liian pieni. Koko on yksivuotiaan, mutta jotenkin onnistuin kutomaan aika tiukkaa, puikot tais olla kolmoset. Tein jo uuden nelosen puikoilla, josta tuli oikein hyvä, mutta siit ei ole vielä kuvaa. Tämä pieni on tehty vaaleansinisestä Novitan Wool sävystä ja purkukerästä petroolia alpakkaa, jonka merkkiä voi vaan arvailla. Se uusi, isompi on neulottu samansta woolista ja mustasta purkualpakasta. On kuin lontoonraetta koko isompi pipo, nam!

Kiinni jäit!

2009-08-17T18:05:00.002+02:00

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti myös omaan blogiisi ja napaa kaikki blogiasi lukevat.

Itse jäin kiinni täällä.

On se niin IHANA!

2009-08-03T07:27:00.004+02:00

Eli tässä tää on, toinen valmistunut vaatekappale mein kakkoselle. Napit puuttuu, en oikein tiedä millaiset laittaisi. On muuten elämäni toinen valmiiksi asti neulottu villapaita, tai takkihan tämä on. Edellinen valmistui yläasteella käsitöissä, silloin ei nää neulomisen ilot olleet vielä oikein auenneet joten oli aikamoista pakkopullaa.

Lankana siis Dropsin silke alpaka, mallina tämä, tosin hieman muokattuna. Virkkasin reunuksen koko takin ympäri, enkä kääntänyt helmaa ja hihansuita kuten ohjeessa neuvotaan. Hihansuihin tein reikärivit ohjeen mukaan ikäänkuin kääntäisin pykäreunalle, mutta pidin tuosta pitsimäisestä hihansuusta joten jätin sen sellaisenaan. Nyt se odottaa kaapissa, tulis jo joulukuu... Yksi kerä jäi, joten jotain hiipalakkia varmaan siitä neulon takille kaveriksi. Onhan se vähän kliseistä, mutta en minä varmaan kovin montaa jouluvauvaa saa. :)

Jouluvauvalle joulun punaista :)

2009-07-17T13:14:00.006+02:00

Ekana Baby Eyelet Gardigan lankana Drops Designin Silke Alpaca. Aivan ihanaa lankaa ja mukavaa neulottavaa. :)

Kakkosena Tiitiät, joissa ei ole vielä huovutusta, saa nähdä keksinkö jotain jota raaskin yrittää, nää on jotenkin niin ihanat että pelkään menevän pilalle jos huovuttelen jotain rumaa. Lankana on Evillan liukuvärjättyä hahtuvaa, kerällä oli vain yksi säie mutta halkaisin (argh tää on aina niin vaikeaa, älä enää ikinä osta vain yhtä kerää jos tahdot tehdä kaksisäikeistä...) kerän kahteen ja neuloin kahdella säikeellä.

Lankaa jäi vielä, saisin toiset nb:t mutta en välttämättä koko matkaa kaksisäikeisenä niin, että säikeiden värit mätsää. Pitää mietiskellä mitä tekisi. Seuraavaksi ajattelin tehdä pikkuiset curly purlyt kun noita esikon kesävilliksiä oli niin kiva kutoa ja malli vaikuttaa aika mukavalta.

Mikä ihana heinäkuu

2009-07-15T13:30:00.009+02:00

Serkkuni menee naimisiin ja pitää 50 -luvun teemahäät. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että sain tehdä äidilleni 50 -luvun tyllimekon, hiphip! Sensuroin kasvot kun en tiedä saanko tämän nettiin laittaa. Hame kangas oli pakan loppu kangaskaupassa, valitettavasti, eli siitä ei riittänyt yläosaan vaan pelkkään hameeseen. Yläosan kangas on arkistojen aarre, samoin koriste nauha ja napit, jotka äiti on jostain mummon kätköistä itselleen aikanaan ottanut. Yläosan kangasta oli niin vähän etten saanut siitä millään mitään monimutkaisempaa, vähän yksinkertaiseksi jäi. Kauluksia ois tehny mieli ja ehkä vähän enempi hihaa... mutta eiköhän tuo yhdet juhlat pärjää.

Esikoisen kesävillikset valmistuivat näin sopivasti heinäkuun puolivälissä. Mikäpä kiire tässä. Huovutuskuva on vielä hieman keseneräisen oloinen mutta en ole jaksanut ainakaan vielä korjailla. Ehkä joku päivä. Mallina on Curly Purly L -koossa, enkä kyllä ikuna uskonut että menisivät Esikon päälle, niin nafteilta vaikuttivat. Istuvat kuitenkin kuin just E:lle tehtyinä, sitähän ne tietty onkin.

Aika paljon on suunnitelmia jo syksyn ja loppukesän neulomuksille ja ompelutöille, pikkuvauvan vaatetta ja nb vaipoja/villiksiä lähinnä. Saa nähdä mitä ehtii oikeasti tekemään, vaippatarpeista aloitan ja muuta sitten ajan riittävyyden mukaan. Joulukuussa pitäis olla valmista. ;) Tiitiä -villikset jo aloitin tulevalle, kuvaa en ole vielä ottanut, mutta otan piakoin kun valmistuvat, ehkä jo illansuussa. Niin ja tähän loppuun vielä itselle muistiksi miten isosta vaippapalasta leikataan kaksi WeeWekaa, tosin takasiivekkeet tulee sit noista yksivärisistä. Kyllä Esikon pph on onnesta soikeena kun näitä pääsee vaihtamaan elokuussa! Apina -pul on minun, Pääkallo -pul miehen valinta.

kesäsukat

2009-05-31T16:09:00.003+02:00

Kesälomamatkalla mökillä merenrannalla aloitetut sukat. :)

Saa nähdä valmistuuko ennen syksyä... lankana on Trekking XXL ja kaava kirjasta 2-at-the-time-socks sukat nimeltä Twilight (jälkimmäinen ravelry -linkki). Käännän ohjeen takaperin, koska minua ärsyttää tavattomasti jämänyssäkät lankaa. Eli siis aloitan varpaista ja toivottavasti lankaa ei jää kovin paljoa ylimääräistä, kun varret voi neuloa niin pitkälle kuin lankaa riittää. Puikoilla on myös kesävillikset, ohutta viron hahtuvaa, ja harkinnassa rakastavaisten lapaset kavereille häälahjan päälle :) mut saa nähdä ehtiikö vai eikö.

valmistuneita

2009-04-13T09:55:00.007+02:00

Kuvasin muutaman käsityön, jotka ovat olleet valmiita jo kauan, mutta eivät ole päässeet kameran eteen.

Ensimmäisenä kauan sitten neulotut villikset, jotka saivat viimein huovutuskuvan. :)

Kakkosena K -18 Ullasta neulojan käsiraudat. Napit puuttuu, kun en ole löytänyt sopivia.

Tässä jo kauan sitten valmistunut sisätäyttö yöksi. Yöksi ihan vaan siksi, että samoja kankaita on jo toisessa kiinteäläppäisessä yövaipassa. Ovat ikäänkuin samaa sarjaa. Kaavana Wee Weka.

Tässä oranssi pulkuori, meillä lähinnä yökäytössä. Kaavana suurempi Wee Weka, johon on lisätty korkeutta eteen ja taakse, sekä vuotosuojat.

Ja viimeiseksi taskuvaippa jossa päällä turkoosia PULia, peppua vasten ihanan vihreää Myllymuksujen bambujoustofroteeta. Kaavana tietty Wee Weka, meidän suosikki.

Vauvan myssy

2009-04-13T09:55:00.005+02:00

Työkaveri saa pian vauvan, ja pitäähän sitä lahjoa. Pikkuvaipan tekoa harkitsin, mutta kun suhtautumisesta en tiedä niin en viitsinyt. Tein sitten myssyn.

Kauppakasseja

2009-03-22T11:37:00.005+01:00

Ystäväni rakensi talon ja haluan kovasti lähetää uuteen kotiin jotakin tupaantuliaishenkistä. Ruisleipää ja suolaa en viitsi postin laittaa ;) joten tein kaksi kauppakassia, joista on toivottavasti silmäniloa ja edes vähän rahan ja luonnon säästöä. Näitä muovipussikaavalla tehtyjä kasseja minun on ollut tarkoitus tehdä meille itselle jo kauan, innoituksena mm. Pikku Jutun blogi. Itselle en ole saanut aikaiseksi kuin yhden harjoituskappaleen, mutta kaverilleni sain nyt siis jopa valmista aikaan. Postiinkantoa enää odottavat.

Kyseessä siis taskullinen malli, eli kassin voi taitella ja käntää tuonne taskun sisään kokonaan, jolloin se vie vähemän tilaa ja hermoja kun ei aukeile käsilaukussa. Itse kassi on vuoriton, kun tuo Ikean kangas on sen verran paksua, mutta taskussa on vuori, jotta paketiksi käännettynä näytää kivalta. Kantokahvojen laidat huolittelin vinonauhalla. Ja no joo, on ne omatkin kassit leikattu ja vinonauhat silitetty muotoon, mutta kukas ne ompelisi?

2009-03-08T08:00:00.007+01:00

Mies on isyyslomansa alusta asti valittanut, että esikoisen kypärämyssy ei pysy paikoillaan. Myssy on itse tehty ja istuu kuulemma täydellisesti niin kauan kun lapsi pysy paikoillaan, mutta menee liikkuessa silmille ja kauluriosa menee aina mutkulle. Viikko sitten mies kysyi, voinko ommella kypärämyssyn johonkin isoon bodyyn kiinni... eeh mitä? No joo, en voi, mutta voin tehdä hupullisen hihattoman bodyn, joka menee paksumpienkin vaatteiden päälle. Materiaalina puuvilla-polyester -trikoo vanhasta omasta paidasta, huppu vuorattu fleecellä. Nepit neppipressillä tietysti ;). Olin niin laiska etten jaksanut leikata kaitaleita huolitelemaan käden- ja jalanteitä, vaan saumaroin valkoisella, käänsin nurjalle ja siksakkasin. Laiskuus kaduttaa ja hirvittää joka kerta kun nään bodyn. Joku päivä vielä korjaan tään ja saumaroin nätit kaitaleet.

Neulon myös sukkia, ensimmäistä kertaa ohuesta sukkalangasta 2,5 puikoilla. Kyseessä ovat Belle Epoqué -sukat (ravelry linkki) kirjasta 2-at-a-time Socks, lankana Austermann Step jota ostin syksyn käsityömessuilta. Lanka on ihanaa neuloa, mutta en oikeastaan tykkääkään näistä valmiista raidoista tässä mallissa. Miulla ei kuitenkaan ollut paremman väristä lankaa tähän, enkä halunnut ostaa uutta nyt, kun on kevään messut tulossa. Kuvio hukkuu jotenkin raitoihin. Yritin kuvatakin, mutta oli hankalaa, kun Esikoinen halus leikkiä puikoilla, kuten näkyy. :)

Ei kaikkea kunniaa itselle

2009-02-21T11:45:00.004+01:00

Ihan pääsi unohtumaan, mistä tuo bubble bobble -kaavio on peräisin, täältä löytyyi ja Kamilla Svanlund on tekijä. Vähän tosin muokkasin omaan neuletiheyteen sopivammaksi. Joskus suunnitteluvaiheessa olen varmaan linkin laittanut, mutta pitää kehua vielä. On se hyvä että on Ravelry! Kamillalla on kiva blogikin, ruotsinkielellä tosin.

2009-02-15T12:18:00.008+01:00

Edellisestä päivityksestä on jo kamalasti aikaa, mikä on töihin paluun syytä. En ole kovin paljon saanut aikaiseksi, eikä energia jotenkin riitä. Jotain kuitenkin valmistui eilen, Bubble Bobble -sukat.

Näitä sukkia on neulottu pitkään ja hartaasti, purettu ja neulottu uudelleen, kun ei tuo kirjoneule ole minulle mikään kovin tuttu juttu. Jotenkin kummasti sukista tuli jopa hieman erikokoiset, en ymmärrä kuin... rivejä ja silmukoita pitäis olla saman verran molemmissa. Lankana on Svarta Fårets Raggsocksgarn, 70/30 villa/polyesteri, musta, ja Svarta Fårets Freija, akryyli, kaikki muut värit. Sukat odottavat jo kirjekuoressa serkulle lähtöä.

Tammikuussa on syntynyt vain yksi vaippa, josta ei tosin ole kuvaa (hölmö mie). Vaippa meni kaverin kertistellylle 3v. pojalle yökuivaksi opetteluun. :) Päällä oranssia breathable pulia, koko vaipan alueella ja peppua vasten oranssia bambujoustofroteeta ja täyttöaukkoon bampujoustofrotee taitto + harso. Mustat nepit. Tosiaan harmittaa, etten ehtinyt kuvata. Poika on isokokoinen ja tosiaan 3 v, mutta kaavaksi riitti silti weewekan sivunepillisen vaipan M/L -koko. Tää oli toinen samanlainen vaippa jonka pojalle tein, ensimmäinen kokeiluvaippa meni jo ennen joulua, toinen pari viikkoa sitten.

Muuten projektina on ollut lähinnä oman työkolon siirto tulevasta lastenhuoneesta mein makuuhuoneeseen. Laitan kuvaa sit joskus kun tavarat on järjestyksessä, jos ne koskaan on (hahhah). Yhden kirjankin tilasin, lisää on tulossa ensiviikolla postissa :) . Yhdet vauvojen sukat jo aloitin, tosin sukkapuikoilla, kun ei ollut tarpeeksi pitkiä pyöröjä, mutta purin nekin pois kun väri oli liian lälly. Ajattelin, jos tekisi itselle jotkut mukavat sukat kun on ohuita sukkalankoja kaapissa mutama kerä. Pitäsi varmaan jotain neuloa pois laatikoista, niin voisi sitten hyvällä omallatunnolla lähteä taas messuille maaliskuussa....

Ihana Mies

2009-01-23T21:01:00.002+01:00

...lahjoitti minulle kirjan paperihääpäivämme kunniaksi. :) Sormia syyhyttää, kun ois vielä aikaa neuloa.

Kuka lukee?

2009-01-07T22:02:00.003+01:00

Laitoin tuonne laskurin viereen tuommoisen 'kuka lukee' -systeemin. Joku tätä lukee, kun kävijälaskurissa lukema kasvaa, mutta ois kiva tietää onko kaikki vaan satunnaisia kävijöitä vai seuraako joku ihan oikeasti :)

Lomalta paluu

2009-01-07T20:53:00.006+01:00

Joululomalla sukulaisissa ehdin neuloa pikkuisen. :) Tiuhtis -villikset, aikasta isot näistä tuli. Tarkoituksena oli luoda 80 s ja lisätä resorin jälkeen 8 lisää... noh, huomasin vasta lisättyäni silmukoita, että tuli laskuvirhe ja työssä oli sit 90+10 silmukkaa. Mietin hetken että puranko, mutta kun tuo huopanen tarttuu niin kivasti kiinni itseensä, en viitsinyt. Tuli sit xxl -kokoiset pöksyt pojalle, laitoin lahkeisiinkin kunnolla pituutta, ettei heti jää lyhyiksi. Vihreät ja ruskeat raidat ovat epäsymmetrisiä, neuloin vähän miten huvitti. Välissä on aina kaksi mustaa kerrosta ja resorit ovat myös mustalla. Tuli seisomakuvat, kun ei tuo suostu enää paikallaan makoilemaan. ;)

Tein myös kaverin 3 v pojalle yövaipaksi taskun, johon tuli 2 krs bambujoustofroteeta koko vaipan alueelle + 1 krs keskelle + pulia ulkopintaan. Imuna ovat käyttäneet harsoa, mutta myöhemmin tuota voi siis käyttää sellaisenaan pikkuvahinkoja ajatellen. Kertikset kuulemma falskaavat joka yö, mutta tekemäni kesto toimii paremmin, sanoi ystäväni. Ovat nyrkkipyykänneet vaippaa aamuisin mikä on mielestäni jo aika ekstremeä. Pitäis varmaan kysyä, josko haluaisivat toisen samanmoisen. Lisäksi neuloin huopatossuja esikoiselle drops designin joulukalenterin ohjeella, mutta vääränmerkkinen omasta kaapista löydetty alpakkalanka loppui kesken ja pitäis päästä ostoksille. Ihan vähän vaan puuttuu toisesta töppösestä. Kaverilleni menevät Bubble Bobble -sukat ovat edelleen vaiheessa. Olen nyt neulonut ja purkanut yhden kärjen 3 kertaa, 4 aloitus menossa. Tää vois olla vaikka opetustuokio miulle, että kantsii tehdä kunnon mallitilkku, varsinkin jos aikoo tehdä esittävää kirjoneuletta. Ovat toistaiseksi kuvattomia töitä.

Työt alkoivat maanantaina, Mies jäi 5 kk isyyslomalle. Sopeutumisen aikaa itsekullekkin, minulle takaisin töihin ja kaaokseen, miehelle kotioloissa istumiseen. Koitettuani kolme vuotta sanoa, että voitasko vähän järjestellä, kun kaikki on niin ahdistavasti sekaisin, luovutin, kun mies ei yleensä näe/ymmärrä tätä. Meillä on sitten ollut iloinen sekamelska melkein aina. Nyt, miehen oltua kotona kaksi päivää ilman mahdollisuutta avata tietokone/kirja, se alkoi kysellä miksi meillä on aina niin sekaista? Vaatii järjestystä hyllyihin, joita kukaan ei edes koskaan näe...? Siivoili ja järjesteli paikkoja jopa ihan itse! Minua vähän nauratti, onko se noin tylsää olla kotona.

Pikaliina

2008-12-18T10:00:00.005+01:00

Tein pikaliinan Ikean Elsa -kankaasta. Ennen pesua kangasta oli 1,5 m, pesun jälkeen puolitin ja ompelin yhteen, eli keskellä on poikkisauma. Käyttämässäni sidonnassa sauma jää juuri sopivasti lapsesta sivuun eikä paina lainkaan. Valmis pituus ~2.7 m, kai? En mittaillut. Päärmätessä jätin hulpioreunasta valkean kaistaleen näkyviin, että erotan helpommin sivut toisistaan. Hulpion leikkasin toki pois.

Hassua on, että 9 kiloinen vauvani joka ei pikkuisena ikinä viihtynyt kehtoasennossa, vääntäytyi tässä liinassa itse melkein kehtoon 0_0 ja nukahti. Vähän piti auttaa, liinaa heilauttaa ja päätä tukea kun lapsi on hiukka iso asentoon, mutta lapsella oli selkeä päämäärä. Esikoinen on myös sanonut ensimmäiset oikeat sanansa, kolme sanaa suunnilleen samaan aikaan: bappa, mamma ja äitä! Ensin luulimme, että hän vain matkii ja jokeltelee kun tämä alkoi pari viikkoa sitten, tuskin 6,5 kk vanhana, mutta pakko se on uskoa, että sanomat on tietoisia. Kun tulen huoneeseen ja Esikoisen ilme kirkastuu ja sanoo, ÄITÄ! Ja yöllä jos sattuu heräämään, pitelee pinnasängyn kaltereista kiinni, tuijottaa minua kohti ja huutaa mamaaaa, mammmaaa.... sama tuon bappa sanan kanssa. Kun isä on töissä, Esikoinen saattaa katsella ympärilleen etsien ja hokea bappappappappa, bappaaa... ja näyttää vähän onnettomalta.

vaippoja

2008-12-12T20:10:00.005+01:00

Ihan unohtui että täällaisiakin tuli tehtyä jo viikko sitten. Sisätäyttöjä Mummut -m kaavalla, kestovaippainfosta. Oransseja on kaksi, toinen 2 x bambujoustofrotee ja bambupuuvilla fleece, toinen bambupuuvillafleeceä. Vihreä puuvillavelouria ja sisuskankaana 80 -luvun vuosikertajoustofroteeta äitini kaapista. Sinisessä päällä jälleen vuosikertajoustofroteeta ja tukikankaana vuosikertacollegea äitin kaapista, pyllyä vasten bambujoustofrotee. Vihreeseen iskin nepit vähän hassusti, hopsan... Empä jaksanut korjata kun toimii ihan hyvin noinkin.

valmiita ja aloitettavia

2008-12-11T08:54:00.007+01:00

Miehen sukat, ne on valmiit! Tai no pitäis höyrytellä ja langanpäät jne mut kummiskin. pelkäsin jo, että niistä tulee ufo kun ei ikinä muka kerkee...

Linnanjuhlia katsellessa aloitin tällaisen myssyn, ja se valmistuikin heti seuraavana aamuna:

Myssy on virolaista Evillan hahtuvaa, neulottu kaksisäikeisenä. Korvallisilta niskaan on lyhennettyjä kerroksia et on leveämpi sieltä. Poika vihaa silmille painuvia hatuja, ja tämä ei varmasti painu silmille. Korvalliset ois voineet jatkua vähän kauemmas otsaa kohti ja poskille, korjataan tämä sit isompaan kokoon.

Ja sit nämä turtlebuttsit, Nimbusta ja Huopasta, jotka sai lojua kaaauan melkein valmiina. Tadaa:

Tekisi mieli aloittaa uudet hahtuvaiset Turtlebuttsit JA Tiuhtikset saman tien, mutta ois muutakin. Mies osti nimittäin yllättäen joulu(?)lahjaksi ohjeen vauvan neuletakkiin (voi kun söpöstä, vaikka oishan noita ollu pari lehteä ja ravelry täynnä ;) ) ja langat myös, joten pitänee tehdä isä iloiseksi ja pojalle takki. Takkiohje näkyykin olevan patenttineuletta, jota en ole ikinä neulonut joten ehkä tuo olikin ihan hyvä ostos. Tiedämpähän sitten mitä sekin on. (En ole tosiaan niin kamalan kokenut neuloja.) Ravelrystä löytyi myös ohje Bubble Bobble lapasiin, joita en ajatellut kylläkään tehdä, vaan sukat. Sukat ois lähdössä serkulleni, jonka kanssa peliä hakkasin joitakin vuosi(kymmeniä? kuin aika juoksee...) sitten... Serkun synttärit on helmikuun alussa, sinne tähtäillään. Kirjoneulekuvion lainaan siis tästä neuleohjeesta. Langatkinhain jo, Svarta Fårets Raggsockgarn (villasekoite, musta) pohjalla, ja väriosuudet valitettavasti akryyliä, Svarta Fårets Freja. Akryyliä, koska värit sattui suunnillen sopivat, ja tätä sai paikallisesta lankakaupasta. Pientä taiteellista vapautta joudun toki ottamaan. :/ Ja näiden kaikkien lisäksi pitäisi tehdä jotain pientä ja yksinkertaista palmikoilla, ehkä jotkut sukat tai jotain. Syykin minulla on, pitäisi opetella palmiko juttuja vähän varovasti, ymmärtämään siis, kun olen tehnyt vaan ihan perusperuspalmikoa. Joskus ehkä sitten uskaltaisi aloittaa Sylvin. I'm in love. :) Huokaus.

Keskeneräisiä

2008-12-04T15:01:00.009+01:00

Kaikki tuntuu olevan kesken. Miehen sukat ei paljon edisty, kun neuloo pari riviä päivässä, Turtle buttseissa sama vika. Aloitin myös toppahaalarin/pussin tekoa kun pitää saada joululomalle mukaan, pohjoisessa voi olla k-k-k-kyllllmä. Niin ja joulukortit on askarreltu, ja häiden kiitoskortit tekstejä vaille valmiit, (häät oli tammikuussa o_o hopsan kun aika kuluu...) jotka pitäis vielä saada kuoriin ja postiin. Jos joulukorteista laittais vaikka kuvan, vähän piristystä blogitusviikkoon :)

Loppuun vielä lähikuva parista kortista. Aika samanhenkisiä ovat kaikki kortit.

2008-11-23T20:42:00.009+01:00

Miehen sukista ehti valmistua toinen, ja toista aloittelin vähän. En edes viitsinyt yrittää tehdä valmiiksi kun tuntui että sukka oli aivan liian iso, ja purkamaan taidankin päästä... Noh, eipä tuo haittaa, aika nopeaa tuo on neuloa. Koossakin mätti vaan jalkapohjan pituus, eli pitää purkaa niin et voi alottaa kantapään lisäykset vähän aiemmin. Suklaakakun mies kuiteskin sai ihan ajoissa. :)

Muuten ei ole tullut tehtyä oikein mitään, on koko viikko vain mennyt... Tiskikone ostettiin niin on vissiin sitä tullut ihaitua. Tänään sentään leikkasin neljä sisävaippaa ja vähän imuja niihin, ja ompelin suojuksen syöttötuoliin pehmusteena/pienentäjänä oleville vaahtomuovilevyille. Ihana pupuprintti, kangaskin on ihan erikseen tätä varten ostettu. :) Vaikka olisin tätä kyllä varmaan ostanut vaikken olis keksinyt mitä siitä tulee. Kangas on Åhlénssilta, pohjassa KAM -nepit, että on helppo riisua pesuun kun on tarvis.

Niin ja otettiin tänään valokuva isovanhempien joulukorttiin. Mutta sitä ei näytetä, ainakaan ihan vielä.

Sukat

2008-11-14T19:25:00.005+01:00

Miehen sukat on nyt vihdoin aloitettu. :) Mies niitä pyysi jo kaaauan sitten, ja langatkin ostin varmaan syyskuussa, ajatuksena tehdä sukat viimeistään syntymäpäiväksi. Eilen sitten tajusin, että synttärit on viikonpäästä lauantaina <:/ ja sukkia ei vaan näy... Jos nyt edes yhden sukan sais valmiiksi ajoissa. Saa nähdä ehtiikö salaa neuloa, kun Esikoinen on yleensä aika seurankipeä. Ensin aioin käyttää mallineuletta näistä sukista, mutta mallitilkun tehtyäni pidinkin enemmän nurjasta puolesta, ja sellaiset on tulossa. Pinta on ikäänkuin joustinneuletta, mutta vähän struktuuria kuitenkin. Tässä lähiotos sukasta. Tämä kuva on tosi keltanen kun lähikuvaan ei saa salamaa, eikä just nyt ole koneella ohjelmaa jolla kuvaa vois vähän muokata. Sukka on aloitettu kärjestä, koska en tiedä miten pitkiin varsiin lanka riittää. Nyt on vähän helpompi seurata, että on vielä puolet lankaa jäljellä kun varsi on valmis.

Yövaippa

2008-11-11T19:37:00.008+01:00

Piti tehdä ihanan pehmoinen yösisävaippa, koska entiset yösisätäytöt alkaa olla liian matalia yökäytössä, pyllyvako vaan vilkkuu :) . Tässä meni koko iltapäivä. Ihme ja kumma. Ensimmäinen läppävaippa jonka tein, ja sain sitten tarkkaan harkita työvaiheita ja saumarakenteita... Pyllyä vasten Myllymuksujen bampupuuvillaraitafleece, väliin tukemaan ja kokovaipan imuksi bampuhamppufleece, pinnalle trikoo. Kaavana on L -koon Mummut Kestovaippainfosta, käyttäjänä 5 kuinen yli kahdeksan kiloinen reitevä poika. Johan tuo kuvastakin näkyy, reidet melkein yhtäpaksut kuin vyötärö *tähän pitäis tulla sellanen silmiä pullisteleva hymiö jos täällä ois hymiöitä*. Ainoa kaavamuutos on siivekkeiden muoto, kun neppeihin käy miusta kulmikkaat paremmin.
Kuvassa tuo raitabampu on liian sininen, violetti se on oikeasti. Miettiä sai, kun kumpparit halusin vaan bampu- ja hamppukankaisiin (siis kuosikangas ainoo ilman), mutta nepit trikoo- ja bampuhamppu kankaisiin (just toisin päin, eli pyllykangas ilman), siihen vielä se flanelli kiinni. Saumaroin ihan suosiolla ympäri, enkä yrittänyt mitään pussituksia, ei ois onnistunut kuiteskaan näillä rakenteilla. Kaksi läppää, joissa toinen puoli bampuhamppufleece ja toinen bampupuuvillafleece. Läpissä vielä strategisesti asemoituina soikeat reunariepaleet, jotka jäi bapusta ja bahasta (eli ne puolikuut jotka aina kankaat korkatessa jää siitä reunasta,) jalantien vierestä. Ei heitetä roskiin mitään. Nepit edessä, ja neppien tukena pala leppäkerttuflanellia jämälaatikosta. Läpistä tuli vähän turhan pitkät, koska venyivät ommellessa + aliarvioin kuinka paljon pitää vaipanpituudesta ottaa pois läppissä, mutta nehän voi taittaa ;) Hyvä noin, kun muuten olis vaan 6 krs imua. Tai no 8 krs pahimmassa paikassa. Pääsi messutrikookin heti hyvään käyttöön. Kunhan testaillaan tämä vaippa, teen ehkä lisää.
Tuo viimeinen kuva piti vielä laittaa. Miusta käy niin kivasti yhteen violetti bampu noihin violetteihin norsuihin ja koko eläintrikoo käy somasti väreistään teemukiin, joka on Iittalan Taika. :)

Tiuhtis -villikset ja messusaldo

2008-11-09T15:16:00.007+01:00

Nyt mustat villikset ovat valmiit, pesty ja jopa kuvattu. :) Ovat siis mustaa ja vihreää huopasta, ohje kestovaippainfon keskustelupalstalta. Vähän ohjetta muutin, eli haaran levennyskerroksia on enemmän ja sitten osa haaranlevennyssilmukoista on jätetty reisille, joista ne on vähitellen kavennettu pois polvea kohti. Ei voisi enää paljon paremin istua meidän pullukkareidelle.

Kiristysnyöriä ei ole vielä olemassa, eikä huovutuksia kun en ole varma mitä huovuttelisi. Lahjetta neuloessa sain 'loisto' idean tehdä lyhennettyjä kerroksia myös polven kohdalle, niin myötäilis paksut villikset helpommin käyttäjänsä, varsinkin liinaillessa. Siitä vihreät raidat. Kuten kuvasta näkyy, en kovin tarkkaan polvenkohtaa mittaillut ja polvipussit tuli tehtyä vähän liian alas... noh, oppia ikä kaikki.

Perjantai-ilatana huomasin yllättäen, että Sy Festivalen eli paikalliset käsityömessut on nyt viikonloppuna. Lauantaina heti siivouksen, vauvan ruuanlaiton, lounaan ja vauvauinnin jälkeen tunnelbaanailin sinne tietysti kiireenvilkkaa. Tuli ostettua Evillan ja Ullcentrumin hahtuvia, (ihania värejä, ostin pinkkiäkin *punastuu* vaikken tiedä kuka pinkkejä villahousuja käyttäisi...) Austerman step ja Trekking xxl -sukkalankaa, Knit Picksin sukkapuikot (nää on ihanat!) ja pala trikoota Esikoiselle.

Tässä kuvassa ostokset näyttää jotenkin niin pieniltä, mutta kyllä noissa kantamista oli ja rahaakin meni. :( Ei tuossa kuitenkaan mitään ihan turhia ostoksia ollut, paitsi ehkä nuo sukkapuikot ja pinkki hahtuva, joka on muuten luonnossa paljon pinkimpi. Esikoinen on kuitenkin vasta 5 kk ja käyttää varmasti vielä vähintään 6 villikset villistelyaikanaan (ne noista hahtuvista ainaskin saa). Ja sukkiahan tarvitsee aina...

Uteliaisuus

2008-11-05T22:38:00.001+01:00

Lisäsin kävijälaskurin. Onhan se kiva tietää lukeeko tätä joku muu kuin minä itse.

Postia :)

2008-11-05T17:57:00.007+01:00

Tällaisia ihanuuksia odotti tänään postissa :)

Raidallinen oranssi ja violetti on Myllymuksujen bambupuuvillafleeseä, valkoinen bambuhamppufleeseä, yksiväriset oranssi (ylhäällä) ja vihreä bambujoustofroteeta ja yksivärinen oranssi vasemmasssa laidassa pul breathable. Nämä on ostettu täältä. Tilaus oli viikon myöhässä, ja vaikka odotusajasta infottiin kaupan etusivulla kun tein tilaukseni, oli oranssia joustofroteeta laitettu 70 cm liikaa korvaukseksi. :) Olisin halunnut raidallista vihreätä fleeseä myös, mutta oli loppu kun tilasin. Ehania värejä, tuli niin hyvä mieli kun avasin paketin :). Anoppikin sattui olemaan kylässä ja ihasteli pehmoisia kankaita ja hehkuvia värejä.

Aamupäivällä ompelin Esikoisen uimapöksyt, vihdoinkin. Päällä turkoosi-ruskea -raidallinen PUL laminoitu trikoo, sisäpuolella coolmax. Takana, edessä ja jalanteissä on ruskea FOE. Siivekkeisiin en laittanut FOEta, kun pelkäsin, että loppuu kesken. Nyt sitä jäi jäljelle just sellainen hölmö pätkä, joka riittää ehkä kolmeen vuotosuojaan. Kaavana Wee Weka side snap s-m. On sen verran reilu näin ilman imuja, että taidan laittaa yläriviin vielä yhdet nepit ettei tule vahinkoja altaaseen. Eka meinasin tehdä Imse Vimsen tapaan toisesta reunasta kiinni ommellut, mutta tein kuitenkin näin pidentääkseni käyttöikää. Ei valmistu villahousut kun puuhaa muuta.

Harmaita hiuksia

2008-11-04T17:29:00.012+01:00

Pikkuvaipat lähtivät omistajalleen, mutta laitan vielä kuvan kuoresta jonka tein. Kuvassa näkyy myös sisävaippa lisäsäätönepillä, jonka lisäsin. Kuoren kaavana on sivunepillinen Chloe Toes http://www.chloetoesboutique.com/ Materiaalina turkoosi-tummanruskea laminoitu trikoo ja FOE.

Tällaisen kuoren tein myös Esikoiselle kesällä, tosin silloin en vielä omistanut neppipressiä joten on tarrallinen. Tarrat ei ole ihan reunassa, joten vähän kääntyy hiirenkorville. Toivottavasti tämä lahjaksi lähtenyt neppiversio toimi paremmin. FOEn ompelua saan opetella taas huomenna, kun pitäis tehdä Esikoisen uimahousut. Lauantaina alkaa vauvauinnin kakkoskurssi :)

Uusin aluillaan oleva projekti on Turtle Butts pöksyt täältä: http://www.theknittingsiren.com/ Aika haastavaa, kaava on englanniksi tottakai, ja meinasi mennä hermo kun sitä viime yönä katsoin. En tajunnut silloin, että mallikuvat on vaan haaraosasta (tyypillistä yöajattelua, ihmettelinkin et kuin tuo kuva voi olla katkaistu pyramidi, jos se on housu???) Ois varmaan kannattanut lukea ohje tarkemmin, 16 sivua argh... Mut silti. Suomentelin sitä iltapäivän ratoksi ja alan vihdoin hahmottaa kuinka tuo oikeasti tehdään. Englanninkielistä neulesanastoa katselin eka Ullasta, ja sitten vähän kattavammin täältä: http://www.katajala.net/marjut/neuleet/sanasto.shtml

Puuh. (Nyt vasta huomasin, että tuohon kuvaan pääsi miun töölönlahtivarpaat mukaan, hih.) Kunhan uudet (lyhyemmät pyörö-) puikot tulevat postissa, aloitan näiden neulomisen. Ja oikeastaan olen myös luvannut itselleni tehdä mustat keskeneräiset villikset valmiiksi ennen kuin kosken Turtle Buttseihin enempää, mutta niistä puuttuu enää toinen sääri, haaran yhteen ompelu ja lankojen päättelyt, eli huomenna pitäis valmistua.

Pikkuvaippoja

2008-10-30T10:29:00.009+01:00

Tein lahjaksi kaksi nb kokoista sisävaippaa Mummut -kaavalla (löytyy Kestovaippainfosta). Tuli söpösiä :). Tosin tuli sen verran isoja, että taidan laittaa vielä lisäsäätönepin toiseen siivekkeeseen. Materiaaleina on (tavallisen) kangaskaupan puuvillavelour päällä sekä kestovaippakaupasta ostettua bampupuuvilla fleeceä kiinteänä imuna ja pyllyä vasten. Nepit uudella lelulla tietysti. ;) Kuoret vielä puuttuu.

Villikset etenee hitaasti mutta varmasti. Enää lahkeet puuttuu, ja mahdolliset huovutuskuviot. Miehen sukkiinkin löytyi sopiva mallineule, mutta siitä enemmän sitten kun on näytettävää.

Perjantaina oli ystäväni halloween kutsut...

2008-10-26T15:06:00.004+01:00

...jonne lupasin tehdä muffinsseja. Mietin jo kuinka koristelisin ne hämähäkin seiteillä tms, mutta näin kävi:

Tein sitten ihan kahvikakkua...

Mei Tai isälle

2008-10-25T10:11:00.007+02:00

Tein isänpäivälahjaksi kantorepun (tai oikeastaan neliöliinan), että on missä kantaa kun jää isyyslomalle tammmikussa. Pappa toivoi Mei Tai tyylistä kantovälinettä, missä ei olisi mitään solmittavaa, vaan hän kykenisi suoriutuman sulkemisesta itse ilman niitä solmuja, pelkillä soljilla. Eihän nyt vielä ihan isänpäivä ole, mutta ei reppukaan ole ihan valmis, ja oli pakko saada se kantajan päälle, että pääsen hiomaan mahdollisia puutteita ennen juhlapäivää.

Kuvat on otettu nyt kotona reppua testatessa. Ilmeisesti toimii, ainakin näin kotona tiskatessa :) . Nukkuvaa päätä tukemaan on tuonne väliin latettu tyyny, mutta tarkoitus olisi niskatukeen kiinniittää nauhat jotka saa kiinitettyä viistosti ylös olkaimiin, jos päätä täytyy tukea. Kun lapsi on hereillä niskatuen voi taittaa ihan vaan alaspäin. Kielten sekamelska tekstissä sopii hyvin, sillä puhumme vieläkin *punastus* keskenämme aika paljon englantia, ja välillä swenglishiä *punastelee lisää*. Teksti on muuten kangaskaupan valmiilla silitettävillä kirjaimilla tehty, sydän on applikoitu mikrofleesestä. Kangas on tavaratalon sisustuskangasta, mukavan jäyheää, mutta samalla pehmeää puuvillaa, tyynyihin tai verhoihin varmaan tarkoitettu. Sisäpuolella kantajaa/lasta vasten on pehmoista fleeceä, olka- ja vyötaröhihnat sekä niskatuki on pehmustettu vanulevyllä. Kaava on oma, mutta apuja katsoin ainakin tuolta : http://www.bradley-etheridge.com/MaeMeiTai.htm Linkin takana on muuten sydäntäsärkevä kuva lapsesta, jota kannetaan mei taissa kasvot eteenpäin, arrrgh... Ei noin! Ne kasvot äitiä päin kuvat on ihan ok. Muitakin linkkejä tuli velattua, mutta en nyt löydä niitä tähän. Vähän minua huolettaa jalkojen sammakkoasento, tai sen puute lähinnnä, mutta luulen sen olevan vain käyttäjänkoulutuskysymys ;) ei niinkään liinan vika. Pappa laittoi lapsen liinaan itse kun aamulla nukuin, ja kun lopulta heräsin, se huuteli tiskipaljulta et tule nyt ottamaan niitä kuvia! Onneksi Esikoinen viihtyi repussa, eli sitä ei sammakkoasennon puolinaisuus haitannut. Heräsi vasta kun tuli pissahätä.

Töölönlahdet

2008-10-24T08:33:00.007+02:00

Sain kuvattua Töölönlahdet ennen kuin muuttuvat ihan nyppyisiksi ja muodottomiksi. On ne nätit (mutta meidän tulevan lastenhuoneen muovimatto ei). Ne ovat olleet jalassa siitä asti kun valmistuivat, edes lankaa en ehtinyt päätellä kun varpaita palelsi :). Laitan kuvan vielä kantapäästä, koska oli ensimmäinen kerta, kun neulon jotain muuta kuin perinteisen suomalaisen kantapään. Oli itseasiassa ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen kun neuloin minkäänlaista kantapäätä... Tämä on ranskalainen, ja vieläpä varpaista päin neulottu.

Täytyy vissiin tunnustaa, etten ole kovin kokenut neuloja. Viimeksi olen neulonut varmaan yläasteella, tai ehkä lukiossa jotain lapasia. Tämän pitkähkön tauon jälkeen neuloin keväällä esikoiselle villahousuja (jotka nekin voisin joskus kuvailla tänne). Silti pitää mennä latvan kautta puuhun ja koittaa tehdä monimutkaisia juttuja... ei säily muuten mielenkiinto. Tässä vielä kuva keskeneräisistä villahousuista.

villikset ja uikkarisuunnittelua

2008-10-22T11:21:00.013+02:00

Laitan nyt vihdoin kuvan esikoisen villiksistä. Tässä jo vähän käytettyna, eli nyppyä on tullut kun lankana on Huopanen. Mustiin jotka on nyt puikoilla, tulee pyllyn sittenkin levennysraidat vihreällä, eli raitoja tulee vain pyllypuolelle muutama. Muuten ovat kokomustat, kai ;)

Töölönlahdetkin ovat valmiit, pitäisi aloittaa miehelle sukat kun lupasin. Mies tahtoo harmaat/mustat 'tavalliset' sukat, mutta kun tavallista on niin ikävä neuloa, ajattelin etsiä jonkun yksinkertaisen mallin mikä näyttää tavalliselta mutta on kiva neuloa. Tyylikästä sen pitää kuiteskin olla, en muuten ala tekemään...

Esikoinen tarvitsee uudet uimahousut. Edelliset, kaverilta lainatut Imse Vimset alkaa puristaa pullukkareisiä. Vauvauinnin kakkoskurssi alkaa vasta maraskuun alussa, joten tässä on pariviikkoa hyvää aikaa tehdä. Kaapista löytyy turkoosi-ruskearaidallista pul -laminoitua trikoota ja pari tilkkua onkohan tuo nyt coolmaxia. Ajattelin niistä tehdä, kun en kangaskauppaan pääse just hakemaan uikkaritrikoota. Malliksi tulee sivunepillinen taskukaava, jonka ompelen siis kuten kuoren eli kankaat reunoista yhteen joustokantilla. Luultavasti käytän Wee Wekan kaavaa, joka on minulle uusi löytö, ja istuu Esikoisen päälle kovin hyvin. Saa nyt nähdä. Laitan kuvia kunhan ehdin ja saan otettua.

Melkein unohtui: pitänee kertoa, että villikset on tehty Tiuhtisohjella, haaraa on vähän muutettu. Ohje löytyy Kestovaipainfosta (linkeissä) keskustelualueelta tsi -villavaippahousut.

2008-10-16T11:32:00.009+02:00

Töölönöahdet on kohta valmiit, villahousut vasta vyötäröresorilla... *punastuu* mutta kun on oltu kipeitä. On aika ihana kattoa miten pikkuinen kasvaa. Yhtäkkiä huomaa miten se tarttuu jokapaikkaan itse, määrätietoisesti, vie suuhun ja muikistelee kun ei maistunutkaan millekkään. Katselee simpsoneita telkkarista ja kiukustuu kun mainoskatko alkaa ja kivat värit katoaa.

Juuri tippui posti, pakettikortti tuli, eli neppipressi on täällä, juhuu! Meni 14 päivää, 9 postinkantopäivää, että 6 kilon paketi saapui Uudesta Seelannista. Tätä on odotettu :). Esikoinen saa pian sivunepillisiä vaippoja ja velourtakki saa nepit, nyt ensialkuun. KAM -pressi, leuat muovinepeille.

Mutta tuo esikoinen, katsoo niin veikeästi tissityksen lomassa, tarttuu kiinni paitaan ja imetysrintsikan reunaan. Kiskoo ja vääntelehtii innoissaan imetettäessä. On niin hyvää. Kääntyy sitten katsomaan äitiä ja ohijuoksevia kissoja, kiepsahtaa takaisin rinnalle. Juuri nyt äitiys tuntuu todella hyvälle, vaikka takana on huutoheräily-yö ja liian vähän unta. Lähden postiin hakemaan sen pressin.

Sukkia ja huutoa

2008-10-05T16:19:00.011+02:00

Tuntuu vähäsen kummalta kirjoitella näin nettiin, kaikkien luettavaksi. Niin kenen kaikkien...? Esikoinen on ollut tänään kiukkuinen, 4 kk raivolla huudetaan ruokaa unta syliä ei enää syliä. Ulos varmaan tahtois mutta kun mie olen sairas niin ei oikein voi. Ulkona sataakin vielä. Sitten kun on huudettu aikansa ja syöty liikaa, voikin oksentaa suurimman osan pois, äidin olkapään yli selkään ja lattialle. Just. Onneksi lopulta nukahti.

Puikoilla mieltä hoitamassa on Ulla -neulelehdestä (tuolla linkeissä) Töölönlahtisukat. Olen jo jonkin aikaa etsinyt kivaa sukkamallia itseleni, kunnes näin jonkun toisen blogissa nuo. Onkin voinut mennä lehteä selatessa kokonaan ohi. On myös tulossa villahousut Esikoiselle (yllätys) tällä kertaa aivan mustat, joku neulahuovutus varmaan tulee laitettua pyllyyn. Kivoja pääkalokuvioita mietin, mutta onkohan se vähän liian lapsellista? En ole neulahuovuttanut kuin kerran, edellisin villahousuihin, joten saa nähdä mitä syntyy, on opettelun alla tuo taito.