Innostuneena joulun ajan menestyksestä hihattimen neulonnassa laitoin heti puikoille uuden. Neuloin neuloin neuloin kuin viimeistä päivää lomaillat kunnes tajusin yhtä hihaa vaille, ettei tää nyt oikeen oo hyvä. En oikein osannut arvoida mihin lankani riittää, koska se on jostain keskiaikamarkkinoilta ostettua ilmeisesti käsinvärjättyä ruotsalaista villaa. Vyyhdeissä ei sen kummemmin ollut infoa menekistä tai metrimääristä, eikä minulla vielä tuota kokemusta niin kamalasti ole, että näppituntumalla osaisin sanoa. Aloitin top-down raglanin ohjeella, josta jätin etukapaleet pois, ajattelin, että suunnittelen sit vähän matkalla mitä teen. Ihanaa neuloa vaan! Kun olin neulonut takakappaleen ja yhden hihan oli lankaa mennyt vain 70 g ja jäljellä oli 230g! Eihän tämä käy. Minun oli tarkoitus neuloa pois kaikki, tai ainakin melkein kaikki tuosta langasta. Jämälankalaatikko ei kaipaa yhtään täytettä, päin vastoin, enkä oikein osaa ajatella mitä muutakaan siitä tekisin. Mietin tekiskö röyhelöä tai jotain, mutta ei tuosta neulottu oikeen laskeudu niinkun röyhelön tulisi. Jotenkin koko homma tuntui tyhmältä, veti ja kinnasi päällä omituisesti. Tuntui, että pitäis olla ne etukappaleet, että joku vetäisi komeutta paikoilleen.
Okei. Eilen purin koko tekeleen. Pikkulikan päiväunien ajan velasin Ravelryä ja Dropsia ja blogeja ja tuskailin mitä minä tekisin. Kurkin sukkalankoja sillä silmällä, mutta ne vaan möllötti laatikossa sen näköisinä, ettei ne halunneet leikkiä miun kaa. Sitten lopulta otin punaisen villan takaisin käteeni ja loin silmukat uuteen raglantakkiin vaikkei oikeastaan huvittanut. Katotaan sitten neuloessa että mitä tästä tulee. Hehheh. Niin siinä kävi, että kauluksen neulottuani, kun oli aika laittaa silmukkamerkkejä paikoilleen tajusin, että eihän miulla ole kuin tosi huonoja! Välineistöä tehdä sellaisia on, ja tietoakin on luettu sieltä täältä vaikka kuinka paljon jo aikaa sitten, mutta tekeminen on aina siirtynyt eteenpäin. Ehkä ensi viikolla. No nyt tuli se mystinen tulevaisuus, jossa innostus silmukkamerkkeihin oli suurempi kuin neulomiseen. :D
Materiaaleista voin kertoa sen verran, että sydän jutska oli rengasta vaille valmis, tippui kännykäkorusta. Kukikkaat lasihelmet olivat jonkun käsilaukun vetoketjussa kumma roikotin, puuhelmet omasta lapsuudesta pujotteluhelmiä. Renkaiden läpimitan olen autuaasti unohtanut enkä jaksa nyt mennä mittaamaan. Muistelen, että minun oli tarkoitus ostaa 5 mm renkaita, mutta tuo puikko tuossa on 3,5 mm joten epäilen että rengas on 6 jos ei 7mm.
Puuhelmiä minulla on vaikka kuinka paljon, niistä tekisi mieli kehitellä jotain rannekorua tms joka toimisi kerroslaskurina, mutta en ole jaksanut miettiä ja selvittää millainen sen pitäisi olla. Ehkä ensi viikolla. Niin, jos jollain on vinkata käytännöllisiä kerroslaskurirannekorumalleja, otetaan vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti