sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Isänpäiväksi tehtiin lasten kanssa juttuja, kerrankin ajoissa. Kuvaisin, mut pitää odottaa, että mies on töissä ja ollaan lasten kanssa keskenämme kotona. Silloin on jostain syystä aina täysi tohina päällä ja unohtuu.

Pikkutytölle valmistui jo kesän lopulla puuvillaneuletakki. Aloitin sen kaksi vuotta sitten kaverin pikkutytölle ja takki valmistui nyt parahiksi omalle, kun sitä voi vielä käyttää. Kuvaisin, mutta pikuneitiä ei saa tänään suurin surminkaan vapaaehtoisesti takkiin ja se on niin löysä että neitonen repii sen itse  "POIS POIS POIS".

Olisi yhdelle ystävälle yksi salalahjus valmiina. Kuvaisin, mutta kun se on hyshys salalahjus, enkä oo ihan varma kuka tätä lukee, niin jätetään tuonnemmaksi.

Aloitin itselleni ehkä puolitoistavuotta sitten hihattimen, joka osoittaa melkein valmistumisen merkkejä. Ei kuitenkaan ihan vielä. Kuvaisin, mutta pyöröpuikon letku on ihan liian lyhyt että uskaltaisin vetää luomuksen päälleni. 

No jotain kuvasin kumminkin, tai siis mies kuvasi. Kohta tämä pitää jo siirtää hyllylle kun talvi tulee. Malli omasta päästä, lumitähtikoristevirkkaus löytyi täältä. Lankana Novitan Nallea, ihanan harmaa. Pitää jakaa kanssanne (vapaasti käännetty) keskustelu miehen kanssa kun oli niin hilpeä.

Mies (innoissaan): Ai hei mä tunnistan tuon, tuohan on sitä viiskytlukua?
Minä: ???? Ai pipoko, ehkä enemmänkin 20 -lukuinspiroitu.
Mies (harmissaan): No jotain antiikkia kumminkin!

Elikkästä saanko esitellä omaa disainia olevan, kevyesti 20 -lukuvulta inspiroidun pipon, jolla on jopa ihan oikea nimi: Jotain antiikkia.                                             


 Kuvien taustalla on muuten meidän olohuoneen seinä. Että tässä oli vissiin miun 15 minuuttia sekunttia sisustusbloggarina.