maanantai 27. syyskuuta 2010

Tarvitsen tekokuituja! <:o

Ensimmäisenä ajatuksenani oli katsella 'diskoelokuvia', kuunnella musiikkia, päästä tunnelmaan. Ehkä etsisin klassisia tunnistettavia hahmoja, ja neuloisin pikkuisia nukkeja ja niille disko kledjuja. Saturdy night fever, Bodyguard jne efektilangoin sävytettynä... Jouduin kuitenkin heti harhapoluille, sillä dvd-hyllystä nappasin vahingossa käteeni Chicagon. Riittäisikö tässä Bling Bling?

Mielessäni välkkyy ajatus charleston henkisestä topista/minimekosta, jossa ei helmiä ja paljetteja säästeltäisi, hapsuja roikkuisi siellä täällä ja metallinkiiltoakin voisi olla. Asusteitakin olisi mekolle kiva tehdä, mutta jos nyt aloitetaan tästä yhdestä vaatekappaleesta, kun aiemmat tekemäni neuleet ovat korkeintaan kokoa polvisukka ja vauvan neuletakki. Nyt pitäisi sitten selvittää ja tehdä muutama pikkuasia joita en ole ennen tehnyt:

-Miten helmiä ja paljetteja sinne neuleeseen saa tungettua (jos ainoo tapa on pujottaa ne helmet siihen lankaan ennen neulomista niin voi olla että niitä sittenkin pihistellään)
-Voiko hapsuja neuloa? Yhden koetilkkun jo tein (villaisella sukkalangalla kun ei noita diskolankoja laatikoista löydy), enkä hapsuja aikaiseksi saanut mutta jotain lenkkejä kylläkin.
-Piirtää jonkinlainen kaava, valita langat, tehdä tiheystilkku ja koetilkkua muutenkin, laskea edes summittaisesti mitä olinkaan neulomassa missä järjestyksessä, niin joo PÄÄTTÄÄ VÄHÄN YKSISTYISKOHTIA mekkoon, mitä nyt sit teenkin. Päättää, josko mekko onkin liian iso projekti, jos tekisikin laukun ja opettelisin helmi- ja paljettineulontaa oikein kunnolla.

Niin tässä haasteessahan oli tarkoituksena ylittää itsensä eikös juu? Oppia, haastaa ja laittaa rima ylemmäs kuin koskaan ennen? No minun rimani on jo jossain pilvenhattaroissa, melkein näkymättömissä ja tavoittamattomissa, mutta ai kun se kimaltaa ihanasti, se on selkeästi peilinpaloilla päällystetty ja korkeuksista se kuiskii minulle "villafani, villafani, uusi nimesi olkoon glitterfani... mene ja osta tekokuituaaaa...."

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

It's Hollywood baby!

Päristyksiä, jännitystä, tadadadadadadadaadaaa... DISKO. Minun sytyck haasteeni. Voih.


Ideoita pukkaa mutta sopivatko haasteen raameihin, on sitten toinen juttu. Vetäydyn sohvannurkkaan katselemaan Saturdy Night Feveriä, kuuntelemaan Earth Wind and Firea ja Bee Geessiä ja suunnittelemaan hypistelyreissua lankakauppaan. Täytynee myös esitellä lyhykäisen neulomisurani ainokainen diskopläjäys, prinsessakruunu, jonka piti mennä tutun pikkuprinsessan kaksivuotislahjaan, mutta valmistunee ehkä sitten kolmivuotispäiväksi.



Lanka on jotain alelaatikon puuvillalankaa missä oli noita paljetteja, nimestä ei hajuakaan, koska vyöte ei ollut edes siellä alelaatikossa tallella. Kovetus sokerilitkulla 1/1 sokeria/vettä. Mallina Victorian lace today -kirjasta (ravelry linkki) A Harabell Fichu -huivista reunus. Kruunu odottelee lisäpaljetteja/helmiä/nauhaa/jotain koristetta ylipäätään ja hiusklipsiä.

Ja nyt, haasteen vihdoin tultua, virittäydyn tunnelmaan, vedän korkkarit jalkaan, otan muutaman tanssiaskeleen ja annan lantion viuhua!

"Aaahh Ba de ya - say do you remember
Ba de ya - dancing in September
Ba de ya - never was a cloudy day......."

perjantai 10. syyskuuta 2010

torstai 9. syyskuuta 2010

Töölönlahti -polvisukat

Töölönlahti -inspiroidut polvisukat, lankana 7 veljestä. alkuperäistä ohjetta on muutettu vähäsen, pitsikuvio on käännetty niin, että suurempi kuvio tulee jalan ulkosyrjälle.

Satiininauha on väliaikainen, tarkoituksena on laittaa reikäriville satiininauhalla päällysetty kuminauha pitämään sukkia ylhäällä, sukkanauha tyyliin.


keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Vaunujen tuunausta

Äidilläni oli nämä rattaat kesämökillä halkojen kuljetusvaunuina. Nämä ovat jotkut 80 -luvun perus ORAt, ei mitään luksusta, niin kuin tavarakoreja tai edes jousitusta. Ruostetta oli reilusti, ja kankaat, noh, kankaat olivat olleet halkojen kuljetus kankaina... Tuunauksen onnistumiseen tarvittiin mummi ja ukki, jotka leikittivät Isoveljeä ja Pikkusiskoa sillä välin kun äiti harrastaa. Sitten vain vähän hinkkausta, pesua, raaputusta, mittailua, leikkuuta, ompelua vähän purkamista, lisää ompelua ja saattoi jo sanoa tadaa....

Koekäyttäjänä Pikkusisko, joka on ilmeisen tyytyväinen uusiin kieseihinsä. Tai no saa niitä Isovelikin joskus käyttää.

Ei tullut otettu 'ennen' kuvaa, mutta tuossa alla näkyvät alkuperäiset kankaat. Painettu kangas on Ikeasta, yksivärinen punainen kangas on äitini kätköistä kaivettu jämäpala enstexiä. Jos en ihan väärin muista, on minulla ollut tuosta joskus lapsena talvitakki. Yhdeltä sivulta puuttui kiinnitysrauta, joka oli luovasti korjattu rautalangalla. Toimii halkoja kärrätessä, mutta lapsien kanssa tuntui hiukan turvattomalta, joten vaihdoin tueksi korsetin luun ja kiinnitys valkoisella nyörillä. Mielestäni tuo on vaan mukava retro yksityiskohta, vanhassa vaunussa saa korjaaminen näkyä.



On ne namit.