Melkein Miralda ja muita talven asusteita

Puikot on viuhuneet pitkin syksyä, mutta aikaa energiaa blogille ei ole ollut. Kandityö on jätetty arvosteltavaksi ja harjoittelut vieneet loput mehut tästä mammasta. Nyt vielä pinnistellään joulua kohti ja kohta voi jo hautautua käsityön ja suklaarasian viereen sohvalle viettämään leffailtoja ja päivittelemään blogia.

Tämä Ullcentrumin Merinosilkki on marinoitunut kaapissa jo useamman vuoden. Osittain siksi, että Se Juuri Oikea Malli odotutti löytymistään, osittain koska pelkäsin onnistuvani räpeltämään kalliin langan joksikin kelvottomaksi mytyksi. Viimeaikoina on onnistumisia tullut enempi kuin niitä lankahirviöitä, ja arvelin että jos nyt uskaltaisin. Mutta se malli.... Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjasta houkutti Miralda, mutta minulla oli liian vähän lankametrejä. Lankakin turkasen paljon paksumpaa. Lisäkapulana huivi neulotaan pitsireunasta niskaan siten, että ensin luodaan satoja silmukoita koko helman matkalle, ja sitten reunoissa ja keskellä kavennetaan. 

Malli viehätti yleisilmeeltään - rouhea yläosa, boordi joka korostaa hartialinjaa ja keveä pitsihenkäys helmassa. Päätin kääntää tekosuunnan niskasta helmaan ja vinkit siihen etsin Garnstudiolta. Yläosa on neulottu kuin Miralda, mutta väärään suuntaan siis. Boordi on myös Miraldasta, mutta helmapitisin vaihdoin Lepatrinukiri -pitsiin, eli leppäkerttuun samasta kirjasta. Pitsimallikerran korkeus on vain 7 riviä eli koko kappaleen korkeus oli helppo sovittaa langan riittävyyteen. Helmaan neuloin vielä reunapitsin, joka on oma muunnelma Lepatrinukiristä. 

Lanka: Ullcentrum Merino silk 70/30%, 100g 200m, vuodelta 2008-9? Kolme vyyhtiä oli, melkein kaikki meni. Puikot: 5 neliskanttiset. Fiilis: Ihanan pehmeä, ihana neuloa, ihana ihana ihana. Parempi kuin esikuvansa Miralda. 

(tähän pitää vielä pyytää anteeksi alla olevia surkeita kuvia. Napsittu kännykällä sisällä ainoassa nukassa johon pikkasen pilvenpimentämää ulkovaloa tihkuu, eikä edes käsitelty millään. Ei siis edes instagramilla tai muulla appsilla. Hui häpeä. :p )

Lippis on Novitan Nallea, inspiraatio täältä. Tuli ihan kiva, vaikkei tuolle alkuperiäiselle pärjääkkään. Lopuksi vielä Rouva aurinkoisen jämistä neulottu tuubi. Kokoa riittää, kuvissa kiedottu kaksin kerroin. Pitsikuvio on Lore Hoodien helmasta. 

Yarn stretcher

Tämmöistä yritin kuvailla hengarin päällä, kun poika 6 v. tuli ihmettelemään: äiti mitä teet, onko tuo miulle onko? 

ehh... ei ollu tarkoitettu 6vlle mut menköön jos on mieluinen.

Malli Quaker Yarn stretcher, lankana Noro Kureyon Sock, puikot oli  neliskanttiset vitoset. 

Pingotuskuvasta näkyy värijuoksut ja koko aika hyvin, ~190 cm pitkältä sivulta. Pahoittelen kuvien laatua, ovat taas mitä ovat. :)

Lore Hoodie - ei ihan niinkuin strömsöössä

Lore Hoodie, kirjasta Vampire Knits, Ravelry projekti. 

Drops Eskimo Tweed, puikot kutosen, 

Muutokset: Ohjeessa neulotaan etu/napituskaitale viimeiseksi pienemmillä puikoilla ja ommellaan kiinni, mikä tuntui miusta tosi idioottimaiselta. Laitoin sen sijaan samantien kaitaleen tulemaan muun helman kanssa ja neuloin 1o1n kierretyillä silmukoilla ettei ala repsotamaan. Tähän väliin kerrottakoon, että takki neulotaan helmasta ylöspäin, huppu viimeisenä. Jollain vähän fiksummalla ois varmaan jo tässä vaiheessa alkaneet hälytyskellot soida, että mites tää nyt toimii, mutta mie posottelin menemään vailla huolen häivää. Tämä sujuikin tosi hyvin ja vaikutti ihan kingi idealta, kunnes olin puolivälissä huppua ja tulin miettineeksi että mitäs sitten kun ollaan hupun laella....? Googlettaminen ei antanut mitään kovin kivaa ohjetta 1o1n silmukointiin, joten sokkona pistin menemään. Ihan kelvollinen siitä lopulta tuli, älkää vaan kysykö miten koska ei ole aavistustakaan, yritin vain silmukka kerrallaan pakottaa ne kauniisti vierekkäin. Kyllähän tuo näkyy mut ei se haittaa. 

Toinen muutos tuli hihoihin. Ohjeen mukaan ois pitänyt aloittaa hihat kädentieltä (tai kyynärpäältä, alkuperäisessä ohjeessa lyhyet hihat) ja neuloa kainaloon, yhdistää vartaloon ja neuloa kaarroke. Mie sitten mietin että mistä ihmeestä sen halutun hihojen mitan voi tietää ennekuin muu takki on valmiina? Ratkaisin niin, että kun helma oli kainaloissa menossa, loin väliaikaisen aloituksen irtokaapeleiden varaan hihoille ja jatkoin kaarrokkeen ylös. Loppuksi neuloin hihat kainaloista alaspäin.

Haju ja mitä siitä seurasi. Kastelun jälkeen takki haisi aivan hurvattoman paljon lapaan p******e. Siis sille itselleen, ei vienosti lampolalle ja lanoliinille vaan hajupommille, joka levittäytyi koko asuntoomme. Suljin ovia ja ruiskuttelin ilmanraikastinta ja kuvittelin kuinka haju leviää parvekkeelta kadulle. Haju ei kadonnut edes takin kuivuttua, joten pesin sen kolme kertaa pesuaineella ja hoin älä huovu älä huovu älä huovu. Vesi oli ruskeaa ja ällöä sinne viimoiseen pesuun asti (miten herkän vaaleanpunaisesta langasta voikin lähteä niin likaista vettä). Minuun iski siinä sitten laiskamato enkä jaksanut niin kamalasti joka kohtaa enää pingotella ja mitata alustaan kiinni kuivumaan. Ja niinhän siinä kävi, että hupunkorkeudesta katosi vähäsen! Arrrggh! Huppu päässä takki vetää eikä istu enää ollenkaan. Jos jaksaa vois sitä vähän varovasti suihkutella ja venytellä, mutta kun en oikeestaan tykkää hupuista, en ainakaan päässä, niin en ole vielä jaksanut. On se lämmin ja ihana eikä enää ees haisuli. 

Tämmöstä täällä. :)

GoT kännykänkuori.

Tästä ei varmaan tarvii enempiä selitellä. Kuoripohja on hankittu Hemtexistä ehkä vuosi sitten, vain se  kuuluisa inspiraatio on antanut odotuttaa itseään. Ravelryssä on muuten aika makeita GoT juttuja. ;)

Laavulla neulomassa

Käytiin lasten kanssa laavulla yötä myöten neulom-- krhm eiku kalastamassa. Paikka on Tyresta Nationalpark, kansallispuisto eteläisellä puolella Tukholman lääniä. Lankana on Nalle taika, vyöte on hukkuussa, mutta väri on luullakseni tämä. Yritin neuloa tästä ensin tavallista sukkaa, mutta värimaailma tuntui kissanoksennukselta. Sitten yritin raitasukkaa kanervanvärisen Nallen kanssa, mutta kun raidoittaminen tökkäsi vastaan niin purin ja aloitin taas tavallista. Oli mukava metsäneule, luonnon oma kerrosmerkkikin sointui niin kauniisti väreihin. 

Tämä viimoinen kuva ei ole otettu metsästä vaan Livrustkammarenissa. Pakko laittaa tänne vaikkei kuvauksellinen riemuvoitto olekkaan, mut on se vaan makea tuo IronThrone! Ihan hauskaa, että sattui Mother of Dragons siluettinen mekko päälle, vaikka vähän simppelimpi tietty. Surrurrur sanoi saumari alkulomasta, viskoositrikoo Stoff&Still. 

Nuken mekko

"Äiti äiti, voitko tehdä nukelle uuden mekon?"

*hykertelyä...vihdoinkin tuo kysymys, Barbie vai disneyanimators -Tähkäpää ehkä?*

Kuten kuvasta näkyy, kyseessä oli tuommonen minivampyyrinukke. Mustekynä ja valokatkaisin näyttävät vähän mittasuhteita. Materiaalina noin 3x3 cm trikoota, pätkä satiininauhaa ja nappi. Laitoin helmapitsin ihan omaksi iloksi alusvaatekuminauhasta, et ois se toinenkin sauma ommeltavana. Lisätilauksia ei ole tullut, ilmeisesti nuket on toistaiseksi mekotettu. Huokaus.

Nti Talonmies - Rva Aurinko

Iiiiik ihana tuli ja nopeasti. Tähän meni 2 viikkoa, ihan käsittämätön tahti minulle. Liekkö joku kevätsiivouskärpänen purru kun arkistolangat houkuttelee ja pitäis saaha pois heti nyt.  

Malli siis Nti Talonmies

Lanka Novitan Rose Mohair, Puikot 6 mm, löysin rantein tiheydeksi tuli 15/10 (ohjeessa 12/10). Neuloin koon 117 cm silmukoilla ja kooksi tuli joku 90+cm. Langan väri on kai Leijonankeltainen mutta miulle kyllä tuli tästä aika aurinkoinen ja seesteinen olo, ei yhtään roaaar. 

Muutin vähän sisäänottoja ja lisäyksiä omille kurveille sopiviksi, ja pituudetkin meni vähän silleen että itelle passais. Muuten  meni ohjeen mukaan. Ravelry.

  

Zephyr ja Puolukkahuivi

Valmista. Puh. Aurinko kun näyttäytyi niin kiskoin siipan parvekkeelle kuvausstudioomme ja räpsittiin menemään.  

Malli: Zephyr (Ravelry). Erona että hihat leveämmät ja pidemmät, helma kai vähän pidempi ja ilman kiinnitystä.

Lanka: Deops Nepal

Puikot: 5 ja 4 (resoreissa)

Oliko kivvaa: Takki on ihana nyt kun on valmis, mutta teko oli ihan kamalaa takkuamista. Purin kaarrokkeen kahdesti ennenkuin meni oikein. Laiska ja huolimaton lukija, ehkä, mut ei oikein logiikka pelittänyt. Ohje oli niiiiin ameriikkalaisittain kirjoitettu, joka rivillä kaikki selitettiin erikseen uusiksi. Tällaselle laiskalle lukijalle hukkui pienet tiedonmuruset, esim. levennyksen paikkaa vaihdetaan merkin oikealta vasemmalle puolelle jne. Tykkään ohjeesta jossa kerrotaan vaan se mikä on uutta/muuttuu. ;)

Käytössä: Lämmin lämmin lämmin. Lämmin. Ei kutita. Lämmin on myös. malli istuu jotakuinkin mut tekisin vähän enemmän lantiotilaa jos teen uudestaan. Ja kirjoittaisin ohjeet selkeämmin erikseen omalle koolle. Eipä Zephyristä muuta. 

Sitten tämä Puolukka, ihanuus ja ylpeys.

tais tulla kuvatuksi nurja puoli, heh...

Pitsimalli nimeltään Pohlamarjakiri/puolukka kirjasta Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen / Knitted Lace of Estonia. (Ravelry linkki)
Lanka: Drops Lace, saatu Villaviidakon Emmalta kisavoittona näköjään keväällä 2012 eli melkein kaksi vuotta sitten. Oisin voinu tehdä himpun isomman huivin, mutten uskaltanut koska en tiennyt kuinka paljon reunukseen menee lankaa. Luonnollisesti lankaa jäi reilusti yli.
Puikot: Addi Lace 3,5. Puikot ovat ihan tätä varten ostettu ja väittäisin että kannatti.
Oliko Kivvaa: Oliolioli! Ei ihan priimaa, mutta sitä en olettanutkaan tulevan kun oli ihan ensimmäiseni pitsihuivien maailmassa. (Tähän voisi mainita että yritetty on ennenkin, mutta pikimusta kidsilk ei ole hyvä väri/materiaali neuloa pitsihuivia pimeinä syysiltoina, eli ei menny niinkun strömsöössä. Krhm. Ei siitä sen enempää.)
Käytössä: Ihanan pehmeä.

Nyt odottamaan ensitalven pakkasia, että Zephyr pääsee kunnon testiin. :)

Raitasukkaa

Tuli tarve aloittaa uusi aivoton neule, jota voi neuloa pysyäkseen hereillä vähintään yhtä kauan kuin lapsetkin iltaisin, mutta jota varten ei tarvitse olla kovin pirteä laskemaan yhtään mitään silmukoita tai seuraamaan kuvioita. Ajattelin, että ihana joululomalla ostettu ruskea-vaalenapunainen Novitan Nalle Taika -lanka ja perussukat, mikäs sen parempaa. Onneksi hokasin "jo" toakalla rivillä, että täähän olikin pätkärääkättyä, ei raidoitettua... *isketään sitä päätä sinne seinään* Väriraportti sellaisenaan muistuttaa lähinnä koiran oksennusta.

Onneksi laatikosta löytyi oksennuksen kaveriksi kanervan?väristä Nallea. Saampahan pidemmät varret kun on enempi lankaa. :p

Tähän loppuun muitstilappu itselle (jos alku vaikka unohtuu korin pohjalle): silmukoita resorissa 16/puikko, sen jälkeen hiljakseen kavenneltu keskellä takaa kunnes 14/puikko, keskellä takana yritys tehdä jogless raidoitus mut aika huonosti istuu. Puikot 2,75.

Joululomaprojekti

Reunus menossa, eli vaara on että tämä jopa valmistuu. :)

Armas

Joulukuun hämyssä keskipäivällä kuvattu Armas, oman armaani päällä tietysti. Hirrmusen huonot kuvat mutta olkoonsa.

Ajattelin nyt ruveta kirjottamaan nämä faktat aina tälleen selkeästi niinkuin kaikilla muilla on vissiin jo kohteliaasti tapana ja linkittääkkin saman tien. Voi olla jää uudenvuodenlupaukseksi mut aina voi yrittää.... ;)

Malli: ARMAS kirjasta Kaikki lähti lapasesta, mallin tekijä on tietysti Mari Muinonen.

Lanka: Ístex: Álafosslopi eli paksua islanninvillaa. Kylkiäisinä tuli heinänpätkiä. Tämä on aikalaisen lähellä kirjassa käytettyä lankaa, sillä erolla että tässä on 100g/100m, kirjan versiossa 100g/110m. Eri vuosikertaa ehkä?

Puikot: 6 mm  KnitPro.

Oliko kivvaa?: Neuloessa oli vähän ylös ja alas oliko kivvaa vai ei. Aikaa meni paljon koska musta on huono väri neuloa, neule oli lämmin, raskas ja kutitti sylissä. Olis pitäny ottaa punanen lanka neulojan iloksi. Valmistui alle vuodessa, eli enempi sitä kivvaa. TYKKÄÄN ja tekisin uudestaan, mutta en mustalla.

Käyttäessä: On lämmin sanoo mies. Jokaisessa sovituksessa muisti kertoa, että kutittaa. Kutittaa. KUTITTAA. Lanoliinikylpy helpotti tähän vaivaan, vaikkei vieläkään ilman pitkähihaista kuulemma kärsi laittaa päälle. Mies kovasti väittää olevansa tyytyväinen, mutta liekkö jouluisten kevätkelien vika vai mikä kun ei sitä paljo oo käytössä näkynyt.