Karkkipäivä

Postissa odotti todellinen ihanuus, tämä on kuin leivos tai karamelli. Lai-la-lai Yarnzin Garden Fat Sock Trio RUUSU (meniköhän tää nyt oikein). Mieleen tulivat ne ranskalaiset marenki leivokset (mitä ne nyt ovat nimeltänsä) ja Coppolan Marie Antoinette -elokuva. Macaron. Sehän se oli. Tästä syntyy vielä jotakin hauskaa, makeaa kuin karkki.

Lanka on syksyisen SYTYCKin voittopaketti, KIITOS LAIKA!

Kiitos ja kumarrus

Pitää tuulettaa täällä kun olen niin innoissani vieläkin. Hihkun vähän väliä innoisssani miehelle, mie olen viides! Siis VIIDES!!! :D Saan PALKINNON! :D

keskiviikkoaamuna mietin tätä ihanaa SYTYCKIä matkalla töihin ja yritin avata tunnelbanan portit työpaikan avaimilla. Siis siellä on se matkakortin lukija, ja siihen tyrkytin työpaikan alaoven avaamispolettia... eeeh ei avautuneet. Seuraavaksi ajelin yhden pysäkin verran työpaikan ohi. :p

Lyhyesti: Olin aika otettu, että niinkin moni tykkäsi työstäni. Kiitos kaikille neulojille, oli inspiroivaa seurata muiden tekemisiä. Pitää vielä linkittää tähän voittaja Tess, jonka hillittömät upeat sukkat voittivat. Onnea Tess! Minä haluan vielä neuloa sukkasi!

Satubalettia oli pakko riipaista alulle heti hurvittelujen jälkeen. Nororaitojahan minä kaipaisin mutta paremman puutteessa kelpaavat nämä Puroraidat.  Villavaippahousut tässä on tulossa, mitäpä muutakaan. :)

Sytyck loppuraportti -

 Saanko esitellä: Minun Diskoni!

Korsetti: Malli oma.

langat:    
 Drops Cottone Viskose musta ja hiukka violettia, Drops Glitter,  Järbogarn Carat olkaimissa ja yläreunassa Le Perle Prestigio Super Kid Mohair helmaröyhelöissä

Hattu:  Mini felted Fedora

     

Langat :  Drops Alpaka kaksinkerroin, Le Perle Prestigio Super Kid Mohair harsossa

               ”höyhenkoriste” tuntematonta nimetöntä halpiskaupan turkislankaa. 

Hametta kenkiä ja puseroa en neulonut, ovat rekvisiittaa. 


Sivuhuomautuksena: Valitan kesseleitä kuvausolosuhteita. Viikon ainoana vapaapäivänä oli luonnollisesti viikon ainoa harmaalumimyrräkkäpäivä, kotona omien lisäksi lainalapsi, kamerasta loppui akku eli osa piti ottaa kännykällä ja taustakangasta oli vähemmän kuin olin ajatellut Kuvaajana toimi mies, jonka vahvimpiin puoliin ei kuulu mikään taiteellinen. Mies muuten väitti hatun harsoa kalaverkoksi, painotkin kuulemma helmassa paikoillaan. :D Murr. EDIT MURR: tämän postauksen kappaleiden välit heittelee miten haluaa, minen ymmärrä. Kirjoittaessa ovat tasan mutta sitten kun julkasee ovat miten sattuu. MURR MURR!

Hatun helmet on neulottu paikoilleen, korsetissa olevat helmilenkit on neulottu ja helmihapsut on lisätty jälkeen päin kun kimalletta oli aivan liian vähän.

Miten tänne päästiin ja saavutettiinko tavoitteet?

Kerrataan nyt vielä se haaste: "Haasteesi on DISCO. Bling, bling ;) Älä pelästy! Sinun ei tarvitse neuloa paljettihirvitystä! Efektilangat (hapsut, pörrö, mohair, sametti, ”tamponit” ja pampulat, nauha, metalli, glitteri) ovat myös osa discotyyliä :D Haasta itsesi neulomaan jotain mukavuusalueesi ulkopuolelta! Ehkä discotyyli tulee esiin vain pienenä osana työtäsi tai on kokonaisuudessaan pienen pieni säihkyvä, tajunnan räjäyttävä teos. On sinusta itsestäsi kiinni miten tulkitset ja sovellat kategorian omaan tyyliisi."

Ensimmäinen ajatus diskosta oli Travolta tanssimassa beegeessiä valojen säihkyessä ympärillä. Päätin neuloa jotain kaunista ja kimaltavaa. :D Aika pian keksin, että  efektilankoja voisi käyttää Chicago tyyppisessä charleston mekkosessa. Jotenkin tämä lopulta muotoutui korsetiksi, jostain syntisen jazzin ja moulinrougen välimaastosta. Inspiraatiota etsin ensin Ravelrystä, mutta parhaat kiksit sain katsellessani pukuhistorian kirjoista kauniita 1800 -luvun korsetteja, en niinkään neuleohjeita. Vilahtipa jossain kirjassa villainen korsetti, eli tämähän oli melkein perinneneuletta!

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen. Helmiähän tuossa olisi voinut olla enemmän, mutta tuntui että pitäsi sen neuleenkin erottua sieltä alta. ;D En sokaistunut täysin, En katkonut luitani vaikka alussa hieman kompuroinkin, kuviot menivät sekaisin, glitterit loppuivat kesken ja kaikki piti aloittaa alusta. Kurottelin kohti peilinpaloilla koristeltua rimaa ja kyllä sitä hieman pääsin hiveltämään. Ihan täysin en rimaani tavoittanut, yli en päässyt mutta siellä roikuin sitkeästi, sätkin jaloillani hetken kunnes luovutin ja hissasin koko kepin vähän alemmas. Kaunis hyppy ja yli mentiin.

Mitä sytyck opetti?

Opin neulomaan helmiä työhön. Enää en pelkää hieman suurempaa neuletta, pienihän tämä kokeneempien neulojien silmissä tämäkin on, mutta minulle suuren suuri. 

Opin myös, että neulomisen TUOTOS voi olla hauskaa. Ei aina tarvitse tehdä niitä sukkia ja pipoja ja villavaippahousuja, voi tehdä vaikka korsetin jolle ei ole ikinä mitään käyttöä, koska se on kaunis ja tekeminen on niin kivaa. Jotenkin neulomisella on aina ollut minulle sellainen leima, että tuotoksen täytyy olla tarpeellista. Eihän kukaan nyt pelkän neulomisen ilon vuoksi voi neuloa, eihän? Ei sen näin tarvitse mennä.

Sytyck opetti minulle myös, että pörröisten tai tekokuistuisten efektilankojen neulominen on huono ajatus jos kädet ovat jo valmiiksi tosi kuivat. Ei ollut herkkua ei, tuo järbogarnin lanka varsinkin tarttui käsiin koko ajan ja lopputulos olisi varmaan kauniimpi jos olisin neulonut hanskat käsissä. Ehkä seuraavat efektilangat neulotaan sitten kesällä...?

Mitä opin muita neulojia seuratessa

En ollut ennen sytyckiä kuullutkaan konttineuleesta, dominoneuleesta ja TTS -metodista, jota palan halusta kokeilla. En tiennyt, että muutkin kuin vasenkästiset voisivat hyötyä vasenkätisesti neulomisesta. Innostuin katselemaan You Tubesta eri neuletapiojen eroja ja törmäsin moneen hyödylliseen videoon esim joustavasta päättelystä. Opin myös hieman neulehistoriaa ja sain pienen perinneneuleinspiraation: kauan sitten kuollut mummini nimittäin neuloi paljon kirjoneulelapasia yhdellä tietyllä mallilla, suunnitelmissa on ohjeen tallennus ennenkuin viimeinen pari mummin lapasia on loppuun käytetty. Mielessä vinkuu myös, että olisi kiva tehdä itselle semmoinen sukkakranssi missä näkyisi nuo kantapäät. 

sytyck

Ensin halusin niitä helmiä (ja paljon!) mutta sitten muutin mieleni. Pitääkin olla diskoasustetta, kokonainen asukokonaisuus! No ei semmosiin nyt ole tietty aikaa, mut jos ihan vähän vaan. Sitten muutin mieleni taas ja kaipaan niitä helmiä edelleen. Mitä tässä enää ehtii? 

Pieni extranumero on ollut viritteillä, mutta viime minuuteille tässä taidetaan mennä. Sehän on niin, tässä päässä, että jos deadlineen on kokonainen viikko aikaa, jotain on tehty liian vähän! Voi tehdä vielä enemmän, lisää tai paremmin. Jokainen viimehetken minuutti on käytettävä! Tämän tanssijan dopingiin lisätään kalaöljyjen vierelle ruusunjuuri, että varmasti jaksaa. Töissäkin pitäisi käydä ja hoitaa lapset, ja nukkuakkin vielä ennen seuraavaa työpäivää, ihan joka päivä. Ukkokultakin kai haluais jotain huomiota, uusivuosi ja silleen. Eikä tämä hullu osaa lopettaa ennenkuin kello kilahtaa kaksitoista. Vai tanssitaanko me kaikki suomenaikaa, pitääkö lopettaa jo yhdeltätoista? No silloin nukuttaa jo varmaan muutenkin, tai tulee halittua lapsia jotka varmaan herää raketteihin. No kohta on ohi. Sit juhlitaan.

Helmiä helmiä

Nämä ensimmäiset helmilenkit tein neuloessa. Vaikutus oli vähän pliisu, joten otin neulan ja lankaa käteeni ja lisäsin muutaman helmen perinteisellä tavalla:

Parempi, vaikka tämä kaipaa edelleen jotain. Ei tämän pitänyt olla mikään varovainen tai vaisu diskotuotos, vaan räiskähtelevä ja räjähtävä! Jatkan koristelua ja palaan asiaan tuonnempana.

No sitä sytyckiä ja diskoa aina vaan.

Ollaan jo aika pitkällä. Kun tätä hommaa aloitin enkä tiennyt miten ajattelin kappaleet yhteen liittää, niin laitoin sit virkaten semmoisen väliaikaisen aloituksen, mikä sen nimi nyt on, en mie tiiä. No nyt on ommeltu yhteen silleen että näyttäävät silmukoilta, tästäkään en muista nimeä mutta sillälailla kuin vaikka sukkien kärjessä. Kavennukset ja levennykset tuli tehtyä vähän fiiliksen mukaan, ja niinhän siinä kävi, ettei silmukkamäärät ihan kohdanneet. Tämä on kyllä ihan hyväkin juttu, kun kropassani on sellaiseta naisellista toispuoleisuutta, niin istuu paremmin näin. ;)

Ylälaitaan neuloin uudet silmukat Järbo Garnin Caratilla ja suihkin menemään. Sileää vaan, kun tuo lanka on tuommoista, ei siihen paljoa ihmekuvioita tarvita. Rinnan kavennukset tuli taas laitettua aika vapaasti, peukut vaan pystyyn että toimii! Mistähän se johtuu, että vaikka ajattelin tekeväni oikean kaavan (ja teinkin), laskevani kaikki silmukat ja kirjottavani kaiken ylös, laskin vaan ekan rivin silmukat. Sen jälkeen kaava on pölyttynyt työhuoneen kaapin alla lattialla. Hih.

Seuraavaksi olisi niiden helmien vuoro. Tuossa je no valmiiksi nököttää, rivissä lankaan pudotettua. Peukalo kipeänä ja puuduksissa minä noita lankaan survoin. Silti määrä näyttää niiin vähäiseltä. Huoh.

Näissä kuvissa koko homma näyttää epämääräiseltä möykyltä, mutta luonnossa, ah ja oih! Voi mitä glitterin ilotulitusta ja Diskon voimaa! Uskon aiemman postaukseni diskovideon sanomaa. Niin se on, ensin pitää opetella perusaskeleet, sitten löytää se oikea diskofiilis ja lopuksi voikin sitten tanssia vapaasti sitä omaa diskotanssia. Mitähän tästäkin vielä tulee.

Your disco needs you!

Kyllä, se edistyy! Näyttää jopa siltä että saattaisi valmistua ajoissa! Ei vielä tietenkään, ei kannata innostua liikaa. Deadlineenhan on vielä kaksi viikkoa aikaa. Enkä ole huolissani, vaikka osalla kilpailijoista on ohjelmat jo näytetty. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos kaikki hyppisivät lavalla yhtä aikaa?

Pian, ehkä jo huomenna, voin laittaa väliaika kuvaa SYTYCK -projektistani.  Tämä on täysin kiinni siitä, nukkuuko pikkusisko seitsemältä vai kahdeksalta vai yhdeksältä. Eli siitä muistaako mies herättää  pikkusiskon päiväunilta ajoissa. Sitä odotellessa aiheeseen sopivaa odotusmusiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=d4lPA5G0DOo&feature=related

Vielä ehdin tanssikenkäesittelyyn!

Tadaa! Tässä ne ovat, parhaat tanssikenkäni, kiillotettuna paraatikuntoon. Ei ole muuten sattumaa, että pikkusisko näkyy kuvassa ja näkymät ovat hämärät. Kimalluksesta huolimatta diskoissa on yleensä hämärää, niin tälläkin tanssilattialla! Pilvilamppu tuo juuri sen verran valoa, että netbookin näppäimet näkyvät. Diskoa tanssitaan meillä vain jos lapset nukkuvat, pienempi yleensä vilttiin käärittynä jalan etäisyydellä minusta. Keinu keinuni korkealle ja niin eteenpäin. Joskus pikkusiskolla on heräisikö-nyt-vai-eikö -hetki juuri kun olisi tärkeä käännös, potku tai piruetti heitettävänä, ja on kätevää kun ei joka kerta  tarvitse ottaa tanssitaukoa. Voi vain improvisoda pienen vienon sivuliikkeen, jalan ojennus, muutama varpaan taivutus, SHHSHHSHH ja taas mennään niinkuin pitikin.

Joskus, jos lapset ovat myötämieliset, tanssahtelen hieman keskellä päivää, silloin yleensä puukengillä. Arkista, mutta toimivaa. Quick-steppiä, satubalettia, villaa. Tuttua ja turvallista.

Niin mitä se horisee? No tietysti SYTYCKin välipalahaastetta.

APUA! SYTYCK KRIISI!

Tässä ois puolet alusta, keskeltä edestä melkein keskelle taakse (musta raita puuttuu). Korsettia olisi tulossa, sellaista 1800 -luku henkistä. Ainaoikein pystysuunnassa, hopearaitaa ja kiiloja, myöhemmin kasa helmiä ja röyhelöä ja muuta koristetta kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla efektilangoilla. LOPPUI HOPEALANKA!

Tyhmänä olin ostanut vain yhden rullan, kun tuolta paikallisestahan sitä saa. Jep jep. Saa, jos ei olla myyty loppuun. Tähän tulis pään seinään hakkaamista ja muutama vähemmän kaunis sana. Edelleen luulin tämän olevan helpponakki, internettiä vaan surffaamaan, mut kun ei löydy, mistään ei löydy samannäköistä rullaa hopealankaa. Alkaa hiukka ärsyttää, miksi miksi miksi otin vain 'jotain' lankaa, enkä vaikka dropsia. Mietin mallitilkun purkamista, mut ei se olisi riittänyt kumminkaan.

Vaihtoehdot: Jatkan jollain muulla hopealangalla loppuun ja toivon, ettei ero näy kamalasti. Puran koko roskan ja aloitan alusta jollain muulla hopeisella langalla, jota minulla on tarpeeksi. Puran ja teen uudelleen huomattavasti pienemmässä koossa, nuken koossa? Jatkan krhm luovasti, vaikka kultaisella tai millä vaan selkeästi erivärillä, enkä yritäkkään mätsätä alun hopeiseen. Kaikki vaihtoehdot ärsyttävät. Suunnattomasti.

ramppikuume

Loikin lavalle suoraa päätä kun lupa oli, loin silmukat ja jämähdin. Mikä jännitys lienee iskenyt, kun diskotanssi ei sujunut lainkaan. Seisoin siinä hiljaa ujona peilipallon alla, katselin yleisöä ja muita tanssijoita, jotka roiskivat menemään suurin elkein. Monta päivää meni näin, yksinäinen rivi silmukoita kutsui neulomaan lisää, mutta ajatus jumahti. Askeleet eivät tuntuneet tarpeeksi hienoilta. Töissä autolla ajellessa laitoin diskoteknotassikanavan päälle, josko sieltä tulisi inspiraatiota. Radiosta kaikui vain pilkkalaulu, ne soittivat sopivasti Bee Geessiä: "What you doing in the back aah, What you doing in the back aah, You should be dancing, yeaaah! Dancing, yeaah!"

Illalla, hätistettyäni miehen nukuttamaan lapset levitin koreografian pöydälle.



Vaihdoin puikot.

Vedin glitterikorkkarit jalkaani, ihan vaan tunnelmaa tuomaan. (Näitä ei muuten oo koskaan ennen käytetty, komerossa ovat odottaneet jo useamman vuoden, vissiin tätä päivää.)

Kriitikko katseli hyväksyvästi.Vihdoinkin.

Peilipallon kiillotusta...

...pyllähdyksiä, pyörähdyksiä, askelten tankkausta...

...muutamia onnistuneita ranneliikkeitä...

...hairahduksia sivupoluille...

...ihastumisia tanssilattialla...

...razzle dazzle me...

...Bling Bling!

Takahuoneessa, lavan lämpiössä jo kihisee ja kuhisee. Kädet hikoavat, sydän pamppailee, eivätkä varpaat malta olla paikoillaan. Mieleni tekisi jo rynnätä lavalle heittämään ihan pikkuriikkinen piruetti, tai edes yksi sormen heilautus kohti diskopalloa. Kurkistelen nurkastani varovasti kanssatanssijoihin, jotka hypähtelevät ja verryttelevät keskittyneesti. Jossain vilahtaa bling, toiset hiovat tangon notkautuksia, näkyypä tanhuryhmäkin kokoontuneen sooloja harjoittelemaan.

SYTYCK

KLIK.

Jostain alitajunnan perukoilla rattaat loksahtivat kohdalleen ja siinä se oli: Minun SYTYCK projektini. Näin teen. Juuri noin, tottakai! Jo 60 senttimetriä pitkään mallitilkkuun piti kiireesti tikuttaa kymmenen senttiä lisää. Ne ratkaisevat, ainoat tärkeät sentit. Vielä tekemistään odottaa tiheystilkku, paperikaava (kun en minä rättialan koulutuksen saanut osaa tehdä tätä vain päässäni) ja sitten laskemaan. Minulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka neulevaate tulisi kaavoittaa, mutta lähden nyt jossain määrin siitä, kuinka tekisin sen kankaasta.

Elämme jännittäviä aikoja. Pelon sekaisin tuntein venyttelen ja odotan musiikkini alkua, ensimäisiä diskobiitin kumahduksia. Tuleeko pyllähdettyä pahastikkin peilipallon alla, sokaisevatko diskovalot ymmärrykseni? Kaadunko kesken piruettien, unohdanko askeleet vai tipunko kenties lavalta kokonaan? Voisinko sittenkin onnistua askelkuvioissani ja luoda jotain jännittävää tai kaunista, tai jopa hupaisaa? Auttavatko kalaöljyt askelmuistiin? Pitäisikö kokeilla muutakin dopingia, kuten jotkut muut kuuluvat tekevän?

Odotamme.

minimekko tunika toppi...

...shortsit yöpaita aluspaita korsetti päähine koru jazz flapper disko helmet hapsut paljetit lame pudotetut silmukat pitkät silmukat pitsi reikäkuviot joustinneule istuva liehuva reikäinen peittävä käytettävä rooliasumainen omaatyyliä liioiteltu tyylikäs yliampuva !BLING! vai ...bling...

Ideoita riittää, karsiakseni tein emävirheen ja etsin ravelrysta valmista ohjetta, jota voisin flappermekkoideaani käyttää. No löytyi jokunen ja kymmenen uutta, ja jo muutamiin hylättyihin ideoihin uutta potkua. Jos joku tän puolestani päättäisi niin olisi ihanaa. Koetilkkukin alkaa muistuttaa kummallista kaulaliinaa.

Nyt pitäis vissiin miettiä realistisesti mitä ehdin neuloa. Jos peruspinta on enimmäkseen sileää mausteilla, onnistuis se mekko, ehkä. Haasteeksi itselle vois olla 'väärään suuntaan' laitettua reunapitsiä helmaan, noita helmien laittoa ja neuleen koko jo ihan itsessään, ehkä jopa kaavoitus? Tai sitten voisi yrittää tehdä pienemmän, yksityiskohtaisemman vaatteen, ehkä tämän, voi ihanuus.

Sytyck pohdintaa

No voihan hapsu. Neuloskelin tuossa koetilkkuja ja totesin, että sille on syynsä, ettei hapsujen neulomiseen löydy ohjetta. Ei ole mitään järkeä neuloa hapsuja kun on niin paljon helpompiakin tapoja. Mutta koska tämä on neulomis leikki, leikin neulojaa ja yritän.

Ensin tein sukkalangalla näin...

... eli kuten joku jo huomaa, neuloin kahdella langalla, ja välissä otin toisen langan eteen, neuloin yhdellä, ja sitten taas toinen lanka mukaan ja meillä on pystyrivi lenkkejä. Ihan kiva, ja jos lenkittävä lanka on jotain paksumpaa icord -tyyppistä, sellaista mitä valmiit hapsunauhat yleensä ovat, vois tää olla ihan mukava ratkaisu. Laikan ehdotuksesta kokeilin leikata lenkit auki saadakseni niitä kaipaamiani hapsuja, mutta ainakin tällä villaisella ei ole toivoakaan, että hapsut osottais sinne minne haluan.

Sitten tein työhön valitsemallani langalla näin...


..ja kuten näkyy, ei tää nyt oikein toiminut. Liukas lanka ja liukkaat lenkit tekevät mitä tahtovat, vai liekkö vika tanssitaidottomuudessani. Ärripurri.

Seuraavaksi pohdinnaksi otin pudotetut silmukat. Silloin vois saada aikaan soljuvan mekon johon saa noita 'hapsu' pylväitä. Tässä huonona puolena on, että näkyy aika rankasti läpi, mutta onhan ne alusmekot keksitty. Sitten juolahti mieleeni onteloneule, eli jos tekis (osittain ?) pystyraitoina onteloneuletta ja tiputtais lopussa ne oikean puolen silmukat. Heti perään mietin että olen tekemässä mekkoa. Minä en aio neuloa onteloneuleena mekkoa! Hiukan suuruuden hullu saatan olla mut kaikella on rajansa...


Nyt mietintämyssy päähän ja sukankudin käteen, tai ehkä joku helmikokeilu. Mekkolankat on jo ostettu, joten en haluaisi siitä ajatuksesta enää luopua, mieluummin luovun niistä hapsuista. Itseasiassa hapsujen ja lenkkien korvikeajatus juolahti juuri mieleeni, mitäs jos... kertoisin siitä sitten myöhemmin? (Hopsan vaan, tuli jo samantien kokeiltua jotain, mut en oikein tiedä mitä syntyi joten taitaa olla pingotuksen paikka. Palaan asiaan. ;) )

Loppuun vielä Villafanin Diskotanssikengät. Kuvasta unohtui hopeinen lanka, jonka on tarkoitus juosta koko mekon läpi tuon Dropsin Cotton Viscosen kanssa.

Tarvitsen tekokuituja! <:o

Ensimmäisenä ajatuksenani oli katsella 'diskoelokuvia', kuunnella musiikkia, päästä tunnelmaan. Ehkä etsisin klassisia tunnistettavia hahmoja, ja neuloisin pikkuisia nukkeja ja niille disko kledjuja. Saturdy night fever, Bodyguard jne efektilangoin sävytettynä... Jouduin kuitenkin heti harhapoluille, sillä dvd-hyllystä nappasin vahingossa käteeni Chicagon. Riittäisikö tässä Bling Bling?

Mielessäni välkkyy ajatus charleston henkisestä topista/minimekosta, jossa ei helmiä ja paljetteja säästeltäisi, hapsuja roikkuisi siellä täällä ja metallinkiiltoakin voisi olla. Asusteitakin olisi mekolle kiva tehdä, mutta jos nyt aloitetaan tästä yhdestä vaatekappaleesta, kun aiemmat tekemäni neuleet ovat korkeintaan kokoa polvisukka ja vauvan neuletakki. Nyt pitäisi sitten selvittää ja tehdä muutama pikkuasia joita en ole ennen tehnyt:

-Miten helmiä ja paljetteja sinne neuleeseen saa tungettua (jos ainoo tapa on pujottaa ne helmet siihen lankaan ennen neulomista niin voi olla että niitä sittenkin pihistellään)
-Voiko hapsuja neuloa? Yhden koetilkkun jo tein (villaisella sukkalangalla kun ei noita diskolankoja laatikoista löydy), enkä hapsuja aikaiseksi saanut mutta jotain lenkkejä kylläkin.
-Piirtää jonkinlainen kaava, valita langat, tehdä tiheystilkku ja koetilkkua muutenkin, laskea edes summittaisesti mitä olinkaan neulomassa missä järjestyksessä, niin joo PÄÄTTÄÄ VÄHÄN YKSISTYISKOHTIA mekkoon, mitä nyt sit teenkin. Päättää, josko mekko onkin liian iso projekti, jos tekisikin laukun ja opettelisin helmi- ja paljettineulontaa oikein kunnolla.

Niin tässä haasteessahan oli tarkoituksena ylittää itsensä eikös juu? Oppia, haastaa ja laittaa rima ylemmäs kuin koskaan ennen? No minun rimani on jo jossain pilvenhattaroissa, melkein näkymättömissä ja tavoittamattomissa, mutta ai kun se kimaltaa ihanasti, se on selkeästi peilinpaloilla päällystetty ja korkeuksista se kuiskii minulle "villafani, villafani, uusi nimesi olkoon glitterfani... mene ja osta tekokuituaaaa...."

It's Hollywood baby!

Päristyksiä, jännitystä, tadadadadadadadaadaaa... DISKO. Minun sytyck haasteeni. Voih.

Ideoita pukkaa mutta sopivatko haasteen raameihin, on sitten toinen juttu. Vetäydyn sohvannurkkaan katselemaan Saturdy Night Feveriä, kuuntelemaan Earth Wind and Firea ja Bee Geessiä ja suunnittelemaan hypistelyreissua lankakauppaan. Täytynee myös esitellä lyhykäisen neulomisurani ainokainen diskopläjäys, prinsessakruunu, jonka piti mennä tutun pikkuprinsessan kaksivuotislahjaan, mutta valmistunee ehkä sitten kolmivuotispäiväksi.

Lanka on jotain alelaatikon puuvillalankaa missä oli noita paljetteja, nimestä ei hajuakaan, koska vyöte ei ollut edes siellä alelaatikossa tallella. Kovetus sokerilitkulla 1/1 sokeria/vettä. Mallina Victorian lace today -kirjasta (ravelry linkki) A Harabell Fichu -huivista reunus. Kruunu odottelee lisäpaljetteja/helmiä/nauhaa/jotain koristetta ylipäätään ja hiusklipsiä.

Ja nyt, haasteen vihdoin tultua, virittäydyn tunnelmaan, vedän korkkarit jalkaan, otan muutaman tanssiaskeleen ja annan lantion viuhua!

"Aaahh Ba de ya - say do you remember
Ba de ya - dancing in September
Ba de ya - never was a cloudy day......."

so you think you can knit?

http://sytyckfin.blogspot.com/
Eipä tässä muuta. Jännittää, mitä vastassa on.