Annis ja Rikke

Annis, Madelinetosh Tosh Merino Light, väri Mustaherukka. Nypykät oli ihan tosi syvältä, mutta kaipa niiden värkkäys kannatti. Tämän ja Nurmilinnun jämistä syntyi vielä Rikke. Rikke ei ole ihan paras malli miun päänmuodolle, mut olkoon kun on niin mukavaa neulottavaa. Vielä jäi semmonen pikku töpö lankaa silitettaväksi.

Nurmilinnut

Ensimmäinen Heidi Alanderin Nurmilintu valmistui jo keväällä, mutta nyt syksyn hiipiessä pääsi käyttöön ja kuvattavaksi asti. Oranssin huivin lankana BC Garn Shetlandsuld. Ihastuttava lanka, rouhea ja karkea kädellä muttei silti kutita. Värikin just ihana vaalea poltettu oranssi. Tätä ekaa kappaletta neuloessa meni melkein hermo kun en millään saanut pitsikuviota opeteltua ulkoa, vaan oli pakko tuijotella ohjetta. Jokunen virhekin taisi tulla kun yritin seurata jotain sarjaa siinä samalla... 

Noh. Kakkosversioon varasin sitten aikaa ja päätin että keskityn pitsiin aina ihan yksikseni. No ei se niin vaikia sitten ollutkaan. Eniten totuttelua vaati seurata pitsiä ainaoikein neuleessa, mutta kakkoshuivin lopulla tikuttelin jo ulkoa. Violetin huivin lankana on Madelinetosh Tosh Merino Light. Huivi pääsi ilahduttamaan pitkäikaista perhepäivähoitajaamme, kun pikkulikka siirtyi loppukesästä esikouluun. 

Molemmat langat olivat ensikertaa kokeilussa ja molempia houkuttaa neuloa lisää. Shetlandsuldista tekisi takkia mieli, ja Tosh Merino Lightista on jo toinen huivi neulottuna. Kunhan kuvaan asti saisi. 

Kuvien laatua pyydän taas suuresti anteeksi. Yritän jaksaa ajatella tätä enempi ja keksiä jonkun ihmeen millä näistä saisi parempia.

Kesää odotellessa

Vuonna 08, kun ensimmäinen muksu oli ihan vauva vielä, ostin jostain poistokorista kasan Gjestal Føn bambu-puuvilla lankaa. Olin aika kokematon neuloja, mutta sellainen selkeä visio taaperon hupullisesta takista oli mielessä. No ei siitä takkia tullutkaan kun oli se eka vauva siinä ja muuta ei varmaan tarvi sanoakkaan ;). Langat ovat makoilleet laatikossa odottelemassa parempia kesiä. 

Nyt sitten arvelin tädittyneeni tarpeeksi tämmöseen ihan tavalliseen raitaneuleteepaitaan. En ihan ole varma oisko tää enempi omiaan mummojen yhteislaulutunnille vai purjelaivan kannelle mut olkoon. :) Ohjetta ei varsinaisesti ollut, vähän katselin Garnstudion sivulta useampaa ohjetta Paris -langalle jotta sain osviittaa onko omat ajatukset väljyyksistä ja silmukkamääristä realistisia. Neulottu hartioilta alas, ensin etukappale, sitten takakappale. Kaulukseen keksin mielestäni ihan loistavan keinon saada tuo ainaoikein reuna keskelle myös. Elikkästä kun etukappaleen sivut oli valmiita, jatkoin kahdella laitasilmukalla ainaoikein sopivan matkan ja silmukoin kiinni siihen toiseen etukappaleeseen. Sama homma niskassa. Seuraavalla kerroksella poimin sit sopivan määrän silmukoita ainaoikein reunasta. 

Tää oli varmaan tuttu juttu monelle mut itse en ole ennen näin tehnyt, enkä missään ohjeessa mokomaa nähnyt. Tuli ihan kiva, ja nimen omaan "ihan kiva" muttei mikäään suursuosikki. Parasta tässä oli varmaan tämä ns oma kaava, eli itse tehty ajatustyö rakenteesta ja mikä tärkeintä, että se toimii :). Ehkä tässä uskaltaa toisenkin kerran suunnitella itse.

Kesäiset Hederat ja muutama muu sukkaselfie.

Tässäpä uudet Hederat ja muutamat muut bloggaamatta jääneet sukat. 

Hedera, Cookie A. 

Novita Nalle, puikot 3 mm. 

Väri on oikeasti heleä vihreä, lime melkein, ei mikään hempeä niinkuin kuvissa.

Varret on lyhyet kun oli vajaa kerä, kesäksi ihan hyvät.

Lehtiköynnös, Marja Venäläinen/Ullaneule

Novita 7 veljestä, puikot 3,5 mm.

Väri on oikeasti sama kuin Hederoissa, ihan tosi. 

Hovineito, Tiina Kuu /Ullaneule

Novita 7 veljestä, puikot 3,5. 

Nää on niin sievät, mutta tuskaisat tehä noiden kierrettyjen silmukoiden takia. 

Omaan jalkaan pikkusen kireät tuli, odottavat omistajaa. 

Perussukat

Nalle luontopolku (?) koivu (?)

Vähän petyin kun luulin tän olevan kunnolla pätkärääkättyä, koivunrunkoa muistuttavaa. Mut oliki sitten tätä Novitan peruskirjoraitaa.

Petäjä Eeva Saviranta/ Ullaneule

Novita 7 veljestä. Villahääpäivänä.

(tässä kuvattu ahkeran käytön jälkeen ja kissankarvoineen päivineen)

Ovat ruskeat, kuvassa väri toistuu aika omituisesti. 

Urho Tiina Kuu

7 veljestä taasen,

 Väri taas vähän heittää, miten onnistuukin sama väri näyttäytymään niin erilaisena eri kuvissa. Ovat miesten kokoa niin vähän lörpöttää jalassa. 

joulumysteerisukk----- eiku lapanen.

Tämmöinen Outo lintu linnassa -blogin joulumysteerisukkakal oli vuonna 2012... no parempi lapaset kaksvuotta jälessa kuin ei mittään eikös? Lankana Opal ja puikot 2,75, knitpron puiset. Ohje myös Ravelryssa.

Hiki virtasi ja puikot oli katketa mutta selvisin tälleen kolmannella yrittämällä. On myös vähän semmonen olo että tätä kirjoneuletta vois vähä paksummalla langalla harjotella ennekuin sukkia alan vääntämään. Kuvan lapaset ovat jo vähän löpssähtäneet, varsinkin resoristaan, kun yli kuukausi näitä on jo käytetty. Kuva on epäselvä, mutta laitamma helmikuun ja kännykän syyksi. Olen nyt aika tyytyväinen kummiskin, en jättänä kesken ja melko tasasta jälkeä on myös, vaikka parantamisen varaaki on. :)

Melkein Miralda ja muita talven asusteita

Puikot on viuhuneet pitkin syksyä, mutta aikaa energiaa blogille ei ole ollut. Kandityö on jätetty arvosteltavaksi ja harjoittelut vieneet loput mehut tästä mammasta. Nyt vielä pinnistellään joulua kohti ja kohta voi jo hautautua käsityön ja suklaarasian viereen sohvalle viettämään leffailtoja ja päivittelemään blogia.

Tämä Ullcentrumin Merinosilkki on marinoitunut kaapissa jo useamman vuoden. Osittain siksi, että Se Juuri Oikea Malli odotutti löytymistään, osittain koska pelkäsin onnistuvani räpeltämään kalliin langan joksikin kelvottomaksi mytyksi. Viimeaikoina on onnistumisia tullut enempi kuin niitä lankahirviöitä, ja arvelin että jos nyt uskaltaisin. Mutta se malli.... Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjasta houkutti Miralda, mutta minulla oli liian vähän lankametrejä. Lankakin turkasen paljon paksumpaa. Lisäkapulana huivi neulotaan pitsireunasta niskaan siten, että ensin luodaan satoja silmukoita koko helman matkalle, ja sitten reunoissa ja keskellä kavennetaan. 

Malli viehätti yleisilmeeltään - rouhea yläosa, boordi joka korostaa hartialinjaa ja keveä pitsihenkäys helmassa. Päätin kääntää tekosuunnan niskasta helmaan ja vinkit siihen etsin Garnstudiolta. Yläosa on neulottu kuin Miralda, mutta väärään suuntaan siis. Boordi on myös Miraldasta, mutta helmapitisin vaihdoin Lepatrinukiri -pitsiin, eli leppäkerttuun samasta kirjasta. Pitsimallikerran korkeus on vain 7 riviä eli koko kappaleen korkeus oli helppo sovittaa langan riittävyyteen. Helmaan neuloin vielä reunapitsin, joka on oma muunnelma Lepatrinukiristä. 

Lanka: Ullcentrum Merino silk 70/30%, 100g 200m, vuodelta 2008-9? Kolme vyyhtiä oli, melkein kaikki meni. Puikot: 5 neliskanttiset. Fiilis: Ihanan pehmeä, ihana neuloa, ihana ihana ihana. Parempi kuin esikuvansa Miralda. 

(tähän pitää vielä pyytää anteeksi alla olevia surkeita kuvia. Napsittu kännykällä sisällä ainoassa nukassa johon pikkasen pilvenpimentämää ulkovaloa tihkuu, eikä edes käsitelty millään. Ei siis edes instagramilla tai muulla appsilla. Hui häpeä. :p )

Lippis on Novitan Nallea, inspiraatio täältä. Tuli ihan kiva, vaikkei tuolle alkuperiäiselle pärjääkkään. Lopuksi vielä Rouva aurinkoisen jämistä neulottu tuubi. Kokoa riittää, kuvissa kiedottu kaksin kerroin. Pitsikuvio on Lore Hoodien helmasta. 

Yarn stretcher

Tämmöistä yritin kuvailla hengarin päällä, kun poika 6 v. tuli ihmettelemään: äiti mitä teet, onko tuo miulle onko? 

ehh... ei ollu tarkoitettu 6vlle mut menköön jos on mieluinen.

Malli Quaker Yarn stretcher, lankana Noro Kureyon Sock, puikot oli  neliskanttiset vitoset. 

Pingotuskuvasta näkyy värijuoksut ja koko aika hyvin, ~190 cm pitkältä sivulta. Pahoittelen kuvien laatua, ovat taas mitä ovat. :)

Lore Hoodie - ei ihan niinkuin strömsöössä

Lore Hoodie, kirjasta Vampire Knits, Ravelry projekti. 

Drops Eskimo Tweed, puikot kutosen, 

Muutokset: Ohjeessa neulotaan etu/napituskaitale viimeiseksi pienemmillä puikoilla ja ommellaan kiinni, mikä tuntui miusta tosi idioottimaiselta. Laitoin sen sijaan samantien kaitaleen tulemaan muun helman kanssa ja neuloin 1o1n kierretyillä silmukoilla ettei ala repsotamaan. Tähän väliin kerrottakoon, että takki neulotaan helmasta ylöspäin, huppu viimeisenä. Jollain vähän fiksummalla ois varmaan jo tässä vaiheessa alkaneet hälytyskellot soida, että mites tää nyt toimii, mutta mie posottelin menemään vailla huolen häivää. Tämä sujuikin tosi hyvin ja vaikutti ihan kingi idealta, kunnes olin puolivälissä huppua ja tulin miettineeksi että mitäs sitten kun ollaan hupun laella....? Googlettaminen ei antanut mitään kovin kivaa ohjetta 1o1n silmukointiin, joten sokkona pistin menemään. Ihan kelvollinen siitä lopulta tuli, älkää vaan kysykö miten koska ei ole aavistustakaan, yritin vain silmukka kerrallaan pakottaa ne kauniisti vierekkäin. Kyllähän tuo näkyy mut ei se haittaa. 

Toinen muutos tuli hihoihin. Ohjeen mukaan ois pitänyt aloittaa hihat kädentieltä (tai kyynärpäältä, alkuperäisessä ohjeessa lyhyet hihat) ja neuloa kainaloon, yhdistää vartaloon ja neuloa kaarroke. Mie sitten mietin että mistä ihmeestä sen halutun hihojen mitan voi tietää ennekuin muu takki on valmiina? Ratkaisin niin, että kun helma oli kainaloissa menossa, loin väliaikaisen aloituksen irtokaapeleiden varaan hihoille ja jatkoin kaarrokkeen ylös. Loppuksi neuloin hihat kainaloista alaspäin.

Haju ja mitä siitä seurasi. Kastelun jälkeen takki haisi aivan hurvattoman paljon lapaan p******e. Siis sille itselleen, ei vienosti lampolalle ja lanoliinille vaan hajupommille, joka levittäytyi koko asuntoomme. Suljin ovia ja ruiskuttelin ilmanraikastinta ja kuvittelin kuinka haju leviää parvekkeelta kadulle. Haju ei kadonnut edes takin kuivuttua, joten pesin sen kolme kertaa pesuaineella ja hoin älä huovu älä huovu älä huovu. Vesi oli ruskeaa ja ällöä sinne viimoiseen pesuun asti (miten herkän vaaleanpunaisesta langasta voikin lähteä niin likaista vettä). Minuun iski siinä sitten laiskamato enkä jaksanut niin kamalasti joka kohtaa enää pingotella ja mitata alustaan kiinni kuivumaan. Ja niinhän siinä kävi, että hupunkorkeudesta katosi vähäsen! Arrrggh! Huppu päässä takki vetää eikä istu enää ollenkaan. Jos jaksaa vois sitä vähän varovasti suihkutella ja venytellä, mutta kun en oikeestaan tykkää hupuista, en ainakaan päässä, niin en ole vielä jaksanut. On se lämmin ja ihana eikä enää ees haisuli. 

Tämmöstä täällä. :)

Laavulla neulomassa

Käytiin lasten kanssa laavulla yötä myöten neulom-- krhm eiku kalastamassa. Paikka on Tyresta Nationalpark, kansallispuisto eteläisellä puolella Tukholman lääniä. Lankana on Nalle taika, vyöte on hukkuussa, mutta väri on luullakseni tämä. Yritin neuloa tästä ensin tavallista sukkaa, mutta värimaailma tuntui kissanoksennukselta. Sitten yritin raitasukkaa kanervanvärisen Nallen kanssa, mutta kun raidoittaminen tökkäsi vastaan niin purin ja aloitin taas tavallista. Oli mukava metsäneule, luonnon oma kerrosmerkkikin sointui niin kauniisti väreihin. 

Tämä viimoinen kuva ei ole otettu metsästä vaan Livrustkammarenissa. Pakko laittaa tänne vaikkei kuvauksellinen riemuvoitto olekkaan, mut on se vaan makea tuo IronThrone! Ihan hauskaa, että sattui Mother of Dragons siluettinen mekko päälle, vaikka vähän simppelimpi tietty. Surrurrur sanoi saumari alkulomasta, viskoositrikoo Stoff&Still. 

Nti Talonmies - Rva Aurinko

Iiiiik ihana tuli ja nopeasti. Tähän meni 2 viikkoa, ihan käsittämätön tahti minulle. Liekkö joku kevätsiivouskärpänen purru kun arkistolangat houkuttelee ja pitäis saaha pois heti nyt.  

Malli siis Nti Talonmies

Lanka Novitan Rose Mohair, Puikot 6 mm, löysin rantein tiheydeksi tuli 15/10 (ohjeessa 12/10). Neuloin koon 117 cm silmukoilla ja kooksi tuli joku 90+cm. Langan väri on kai Leijonankeltainen mutta miulle kyllä tuli tästä aika aurinkoinen ja seesteinen olo, ei yhtään roaaar. 

Muutin vähän sisäänottoja ja lisäyksiä omille kurveille sopiviksi, ja pituudetkin meni vähän silleen että itelle passais. Muuten  meni ohjeen mukaan. Ravelry.

  

Zephyr ja Puolukkahuivi

Valmista. Puh. Aurinko kun näyttäytyi niin kiskoin siipan parvekkeelle kuvausstudioomme ja räpsittiin menemään.  

Malli: Zephyr (Ravelry). Erona että hihat leveämmät ja pidemmät, helma kai vähän pidempi ja ilman kiinnitystä.

Lanka: Deops Nepal

Puikot: 5 ja 4 (resoreissa)

Oliko kivvaa: Takki on ihana nyt kun on valmis, mutta teko oli ihan kamalaa takkuamista. Purin kaarrokkeen kahdesti ennenkuin meni oikein. Laiska ja huolimaton lukija, ehkä, mut ei oikein logiikka pelittänyt. Ohje oli niiiiin ameriikkalaisittain kirjoitettu, joka rivillä kaikki selitettiin erikseen uusiksi. Tällaselle laiskalle lukijalle hukkui pienet tiedonmuruset, esim. levennyksen paikkaa vaihdetaan merkin oikealta vasemmalle puolelle jne. Tykkään ohjeesta jossa kerrotaan vaan se mikä on uutta/muuttuu. ;)

Käytössä: Lämmin lämmin lämmin. Lämmin. Ei kutita. Lämmin on myös. malli istuu jotakuinkin mut tekisin vähän enemmän lantiotilaa jos teen uudestaan. Ja kirjoittaisin ohjeet selkeämmin erikseen omalle koolle. Eipä Zephyristä muuta. 

Sitten tämä Puolukka, ihanuus ja ylpeys.

tais tulla kuvatuksi nurja puoli, heh...

Pitsimalli nimeltään Pohlamarjakiri/puolukka kirjasta Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen / Knitted Lace of Estonia. (Ravelry linkki)
Lanka: Drops Lace, saatu Villaviidakon Emmalta kisavoittona näköjään keväällä 2012 eli melkein kaksi vuotta sitten. Oisin voinu tehdä himpun isomman huivin, mutten uskaltanut koska en tiennyt kuinka paljon reunukseen menee lankaa. Luonnollisesti lankaa jäi reilusti yli.
Puikot: Addi Lace 3,5. Puikot ovat ihan tätä varten ostettu ja väittäisin että kannatti.
Oliko Kivvaa: Oliolioli! Ei ihan priimaa, mutta sitä en olettanutkaan tulevan kun oli ihan ensimmäiseni pitsihuivien maailmassa. (Tähän voisi mainita että yritetty on ennenkin, mutta pikimusta kidsilk ei ole hyvä väri/materiaali neuloa pitsihuivia pimeinä syysiltoina, eli ei menny niinkun strömsöössä. Krhm. Ei siitä sen enempää.)
Käytössä: Ihanan pehmeä.

Nyt odottamaan ensitalven pakkasia, että Zephyr pääsee kunnon testiin. :)

Raitasukkaa

Tuli tarve aloittaa uusi aivoton neule, jota voi neuloa pysyäkseen hereillä vähintään yhtä kauan kuin lapsetkin iltaisin, mutta jota varten ei tarvitse olla kovin pirteä laskemaan yhtään mitään silmukoita tai seuraamaan kuvioita. Ajattelin, että ihana joululomalla ostettu ruskea-vaalenapunainen Novitan Nalle Taika -lanka ja perussukat, mikäs sen parempaa. Onneksi hokasin "jo" toakalla rivillä, että täähän olikin pätkärääkättyä, ei raidoitettua... *isketään sitä päätä sinne seinään* Väriraportti sellaisenaan muistuttaa lähinnä koiran oksennusta.

Onneksi laatikosta löytyi oksennuksen kaveriksi kanervan?väristä Nallea. Saampahan pidemmät varret kun on enempi lankaa. :p

Tähän loppuun muitstilappu itselle (jos alku vaikka unohtuu korin pohjalle): silmukoita resorissa 16/puikko, sen jälkeen hiljakseen kavenneltu keskellä takaa kunnes 14/puikko, keskellä takana yritys tehdä jogless raidoitus mut aika huonosti istuu. Puikot 2,75.

Joululomaprojekti

Reunus menossa, eli vaara on että tämä jopa valmistuu. :)

Armas

Joulukuun hämyssä keskipäivällä kuvattu Armas, oman armaani päällä tietysti. Hirrmusen huonot kuvat mutta olkoonsa.

Ajattelin nyt ruveta kirjottamaan nämä faktat aina tälleen selkeästi niinkuin kaikilla muilla on vissiin jo kohteliaasti tapana ja linkittääkkin saman tien. Voi olla jää uudenvuodenlupaukseksi mut aina voi yrittää.... ;)

Malli: ARMAS kirjasta Kaikki lähti lapasesta, mallin tekijä on tietysti Mari Muinonen.

Lanka: Ístex: Álafosslopi eli paksua islanninvillaa. Kylkiäisinä tuli heinänpätkiä. Tämä on aikalaisen lähellä kirjassa käytettyä lankaa, sillä erolla että tässä on 100g/100m, kirjan versiossa 100g/110m. Eri vuosikertaa ehkä?

Puikot: 6 mm  KnitPro.

Oliko kivvaa?: Neuloessa oli vähän ylös ja alas oliko kivvaa vai ei. Aikaa meni paljon koska musta on huono väri neuloa, neule oli lämmin, raskas ja kutitti sylissä. Olis pitäny ottaa punanen lanka neulojan iloksi. Valmistui alle vuodessa, eli enempi sitä kivvaa. TYKKÄÄN ja tekisin uudestaan, mutta en mustalla.

Käyttäessä: On lämmin sanoo mies. Jokaisessa sovituksessa muisti kertoa, että kutittaa. Kutittaa. KUTITTAA. Lanoliinikylpy helpotti tähän vaivaan, vaikkei vieläkään ilman pitkähihaista kuulemma kärsi laittaa päälle. Mies kovasti väittää olevansa tyytyväinen, mutta liekkö jouluisten kevätkelien vika vai mikä kun ei sitä paljo oo käytössä näkynyt.

Virkattu Puro Ilo -takki (no langat ainakin)

Tämmöstä virkatua Ilo -takkia on vilissyt nyt siellä täällä. Ihastuin itse eniten tähän versioon ja kuvittelin, kuinka samantyylisessä luomuksessa ensi kesän telttaretkellä sulaudun metsään ja kauriit tulevat syömään kädestä. :D. 

Noh, näiltä nurkilta ei puroa saa ja suunnitelmani oli käyttää jotain muuta samantyyppistä kun ei ollut suomenreissuja tiedossa. Paitsi että yksipäivä tuli sellainen fiilis, että lähden kumminkin lasten kanssa vanhoille huudeille. Siellä ne sitten olivat, huudeilla, sekatavarahalpiskaupan hyllyllä, alennuksessa. (Tähän väliin pitää tarkentaa etten mennyt sinne [kauppaan tai huudeille] noiden lankojen takia, vaan muuten vaan siellä tulee aina käytyä.) En ostanut. Ajattelin että ei kai sitä nyt kumminkaan ja jarrua vähäsen. Vaan siellä se takki huuteli mielen perukoilla useamman päivän, kun langatkin oli yhtäkkiä saatavilla tuosta noin vaan. Selailin netistä millasia ne muiden takit ja paidat oikein olivatkaan. Mietin, ettei se hukkaan mene, koska jos takki on liikaa niin tulee pieni torkkupeitto/shaali sitten. Niinhän siinä sitten kävi, että hain mukaani 16 kerää kun olivat 4 kympillä. 6 Iloa, 4 Metsää, 3 Lehtoa ja 3 Luumupuuta. Lehtoja oisin toivonut enemmän, mutta ei nyt valiteta kun tämmönen tuuri sattui. Lomaa on kolme päivää jäljellä, jonka olen tosin lasten kanssa yksin kotona, mutta silti arvatkeepa mitä täällä tehdään kaikki joutoaika? Virkkaillaan! (ja ehkä tässä muututaan vielä koukun mestariksi ja opitaan tekemään tasaista jälkeä, muuten tulee tosiaan kotitakki ;)

Näin kesähelteellä tarvitaan sukkia, varsinkin pitkävartisia ja paksuja. Vaiko eikö? No ainaski ovat helppoa neulottavaa hiekkalaatikon reunalla.  Punaisten malli on

Novitan sivulla, katotaas jos osaan puhelimella laittaa linkin... http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=93895

Lisäsin varteen pituutta ja jotain muuta pientä. Lanka oli kahta eri värierää, joten neuloin reunapitsin yhdellä, varren toisella ja jalkaosaan jokatoisen rivin aina eri keriltä. Ei se näissä kuvissa kovin hyvin näy, väri muutenkin ihan päin mäntyä niinkuin tavallista. 

Nämä raidalliset ovat 7 veljestä nekin, itseraidoittuvalta ja kirkkaan pinkiltä jämäkerältä. Oli jännää. Raitalankaa jäi jotain epämääräisiä myttyjä ja pinkkiä ehkä metri. Ehdin jo luulla, että saan varpaattomat sukat. :)