Vuodentasaushöpinöitä

Kuvituksena asioita joista oli tarkoitus viimevuonna kirjoittaa, mutta jotka "vähän jäivät" arjen jalkoihin. 

 Tämä blogivuosi jäi taas melko hiljaiseksi, useimmiten vain yksi postaus kuussa! No onneksi näpertelyvuosi oli ihan kohtuullinen, vaikka aika monta juttua jäikin bloggaamatta. Vuosi sitten kirjoitin näin: "... aion neuloa elämäni ensimmäisen pitsihuivin. Jotain päällepantavaa itselle, siis jotain muuta kuin sukkia tai asusteita. Sukatkin haluaisin neuloa itselleni, pitsipolvisukat, ohjekkin jo on. Aion ommella jotain itselle, enkä vain lapsille. Ja lapsille aion tehdä muutakin kuin trikoopaitoja."

Hmm. Ajatukset toteutuivat vähän niin ja näin. Itselleni olen ommellut vähäsen, pitsipolvisukat ovat vielä haaveen tasolla. Itselleni neuloin, no hihattimen sain valmiiksi, ja jonkun kaulahuivin, pipon, jne..? Toisaalta ostimme alkukesästä asunnon, joten aika paljon hyvää käsityöaikaa on mennyt maalisuti kädessä ja Ikeassa lorviessa. Sattuukin sijaitsemaan niin turkasen lähellä!

  

 Ja se pitsihuivi, kyllä minä sen aloitin. Jos ensivuoden aikana saisi valmiiksi. Ei oteta turhia paineita, harrastuksestahan tässä on kyse! Mitäs muuta ensivuonna? Jos koittaisi kirjoitella tänne enemmän. Tai ainakin kuvia tyrkätä jos ei sanat juokse.

Muuttotunnelmia, 3 v. kakkua ja äitienpäivää

Hiljaista on ollut. Käsityöt etenevät, mutta eivät valmistu. Mitä noita keskeneräisiä kuvaamaan.

Isoveli täyttää kolme vuotta, kakusta tuli möykkyinen mutta mielestäni oikein hieno. En todellakaan ole mikään leipuri.

Meillä eletään värikarttojen maailmassa, remppa ja muutto lähestyy. En haluaisi blogata sisustuksesta, koska oman kodin esittely tuntuu niin intiimiltä. Jotain saatan kuitenkin laittaa tänne, varsinkin jos haaveeni värikylläisestä keittiöstä toteutuu. Haaveilen värikkäistä keittiönkaappien ovista, unelmakeittiössäni kaikki ovet ovat eri värisiä. Vähän patinaa päälle ja säihkyvää valkoista ympärille. Kakkupurnukoita avohyllylle. Yllätyksiä siivouskomeroon.

Täällä vietellään äitienpäivää vasta nyt. Lahjuksiakin tuli jo vähän etuajassa. Mies vissiin vähän auttoi valitsemisessa.  ;) Jään haaveilemaan, kohta meillä on jo avaimet kädessä.

Kuusen koristelun vaiheet kun apuna on yksivee ja kaksipuolivee

On kaksi päivää jouluaattoon. Otetaan esille kuusi (että olis jotain kivaa sisätekemistä, ettei tartteis mennä ulos pakkaseen seisomaan hangessa) ja ihmetellään sitä. VAU! Se on VIHREE! Pahvilaatikossa! Lasten mielestä homma on nyt nähty. 

Oiotaan kuusen oksia ja käydään siinä samalla muutaman kerran hakemassa epäkiinnostuneita lapsia takas. "Kattokaa nyt kun tämä on HIENO!" Laitetaan kynttilät (lue led -valot) ja pistoke seinään. Lapsia ei kiinosta. Lisätään kimallenauhaa ja johan ne sieltä kirmaa paikalle. Nyt kiinnostaa jo koristelaatikko, (kun ensin on tunkenut molempien päät melkein sinne sisälle) ja pienet silmät loistavat. Äiti näyttää miten joulukuulat on tarkoitus ripustaa oksille. Lapset kattsvat ihan hölmöinä, kikattavat ja heittelevät kuulia pitkin lattiaa. "Appo, Appo!" (= pallo pallo) Kaksipuolivee nauraa ja heittelee palloja, onneksi ovat halpoja ja muovisia. Äiti sanoo ymmärtäväisiä ei-ei-ei ajjaijjai sormen heristelyä. Kaksipuolivee saa laatikolleisen karkkikäveykeppejä ripustettavaksi, eikä tajua, että ne ovat karkkia. Ripustelee niitä onnessaan, kahdeksan vierekkäin samalle oksalle. "Hei niitä voi vähän levittää, ei kaikkien tarvitse olla vierekkäin." "OKI!" Kaksipuolivee siirtää kaksi keppiä viereiselle oksalle.

Koristeet päätyvät vähitellen oksille ja taas lattialle, oksille ja taas lattialle, oksille ja taas lattialle... Äidin eieit kiristyvät. ”AIJJAIIJJAI! EIEIEI! ANTAKAA olla niiden nyt ” mutinaa jupinaa ”TEIDÄN TAKIA” jupinaa mutinaa ”LAPSILLE MAAGINEN JOULU... ”Seuraa lisää konttausta pitkin lattioita, nieltyjä ärräpäitä jne. Vähitellen täytyy antaa periksi, lapsille lasten maaginen joulu tarkoittaa jotain ihan muuta kuin äidille.

Tunti koristelun aloittamisesta kuusi on jo aika valmiin oloinen. Koska kimallenauha osoittautui yksiveen mielestä maailman kauneimmaksi ja kiinostavimmaksi asiaksi, on nauhat nostettu kuusen yläosaan. Muutkin koristeet ovat hiipineet ylemmäs ja ylemmäs, ja lopulta ylimmällä kolmanksella kuusesta killuu melkein kaikki kuusenkoristeet, siis todellakin koko kuuseen tarkoitetut koristeet. Äidin makuun kuusenlatva näyttää vähän turhan amerikkalaiselta, mutta olkoon. Siellä alempana, no onhan siellä nuo karkkikepit, joita kaksipuolivee edelleen siirtelee sinne tänne, kuusen oksille, syöttötuoliin, kirjahyllyyn, aina kaikki vierekkäin riviin. 

Kaksi tuntia koristelun aloittamisesta kaksipuolivee tulee näyttämään silmät ihastuksesta suurina: "Äiti atto!" Karkkikeppi on hajonnut ja kaksipuolivee on vihdoin tajunnut, että ne ovat sitä karkkia. Karkkikepit nostetaan vaivihkaa kuusen latvaan.

 RAUHALLISTA JOULUA!

Perjantaina oli ystäväni halloween kutsut...

...jonne lupasin tehdä muffinsseja. Mietin jo kuinka koristelisin ne hämähäkin seiteillä tms, mutta näin kävi:


Tein sitten ihan kahvikakkua...

Töölönöahdet on kohta valmiit, villahousut vasta vyötäröresorilla... *punastuu* mutta kun on oltu kipeitä. On aika ihana kattoa miten pikkuinen kasvaa. Yhtäkkiä huomaa miten se tarttuu jokapaikkaan itse, määrätietoisesti, vie suuhun ja muikistelee kun ei maistunutkaan millekkään. Katselee simpsoneita telkkarista ja kiukustuu kun mainoskatko alkaa ja kivat värit katoaa.

Juuri tippui posti, pakettikortti tuli, eli neppipressi on täällä, juhuu! Meni 14 päivää, 9 postinkantopäivää, että 6 kilon paketi saapui Uudesta Seelannista. Tätä on odotettu :). Esikoinen saa pian sivunepillisiä vaippoja ja velourtakki saa nepit, nyt ensialkuun. KAM -pressi, leuat muovinepeille.

Mutta tuo esikoinen, katsoo niin veikeästi tissityksen lomassa, tarttuu kiinni paitaan ja imetysrintsikan reunaan. Kiskoo ja vääntelehtii innoissaan imetettäessä. On niin hyvää. Kääntyy sitten katsomaan äitiä ja ohijuoksevia kissoja, kiepsahtaa takaisin rinnalle. Juuri nyt äitiys tuntuu todella hyvälle, vaikka takana on huutoheräily-yö ja liian vähän unta. Lähden postiin hakemaan sen pressin.

Sukkia ja huutoa

Tuntuu vähäsen kummalta kirjoitella näin nettiin, kaikkien luettavaksi. Niin kenen kaikkien...? Esikoinen on ollut tänään kiukkuinen, 4 kk raivolla huudetaan ruokaa unta syliä ei enää syliä. Ulos varmaan tahtois mutta kun mie olen sairas niin ei oikein voi. Ulkona sataakin vielä. Sitten kun on huudettu aikansa ja syöty liikaa, voikin oksentaa suurimman osan pois, äidin olkapään yli selkään ja lattialle. Just. Onneksi lopulta nukahti.

Puikoilla mieltä hoitamassa on Ulla -neulelehdestä (tuolla linkeissä) Töölönlahtisukat. Olen jo jonkin aikaa etsinyt kivaa sukkamallia itseleni, kunnes näin jonkun toisen blogissa nuo. Onkin voinut mennä lehteä selatessa kokonaan ohi. On myös tulossa villahousut Esikoiselle (yllätys) tällä kertaa aivan mustat, joku neulahuovutus varmaan tulee laitettua pyllyyn. Kivoja pääkalokuvioita mietin, mutta onkohan se vähän liian lapsellista? En ole neulahuovuttanut kuin kerran, edellisin villahousuihin, joten saa nähdä mitä syntyy, on opettelun alla tuo taito.