Laavulla neulomassa

Käytiin lasten kanssa laavulla yötä myöten neulom-- krhm eiku kalastamassa. Paikka on Tyresta Nationalpark, kansallispuisto eteläisellä puolella Tukholman lääniä. Lankana on Nalle taika, vyöte on hukkuussa, mutta väri on luullakseni tämä. Yritin neuloa tästä ensin tavallista sukkaa, mutta värimaailma tuntui kissanoksennukselta. Sitten yritin raitasukkaa kanervanvärisen Nallen kanssa, mutta kun raidoittaminen tökkäsi vastaan niin purin ja aloitin taas tavallista. Oli mukava metsäneule, luonnon oma kerrosmerkkikin sointui niin kauniisti väreihin. 

Tämä viimoinen kuva ei ole otettu metsästä vaan Livrustkammarenissa. Pakko laittaa tänne vaikkei kuvauksellinen riemuvoitto olekkaan, mut on se vaan makea tuo IronThrone! Ihan hauskaa, että sattui Mother of Dragons siluettinen mekko päälle, vaikka vähän simppelimpi tietty. Surrurrur sanoi saumari alkulomasta, viskoositrikoo Stoff&Still. 

Nuken mekko

"Äiti äiti, voitko tehdä nukelle uuden mekon?"

*hykertelyä...vihdoinkin tuo kysymys, Barbie vai disneyanimators -Tähkäpää ehkä?*

Kuten kuvasta näkyy, kyseessä oli tuommonen minivampyyrinukke. Mustekynä ja valokatkaisin näyttävät vähän mittasuhteita. Materiaalina noin 3x3 cm trikoota, pätkä satiininauhaa ja nappi. Laitoin helmapitsin ihan omaksi iloksi alusvaatekuminauhasta, et ois se toinenkin sauma ommeltavana. Lisätilauksia ei ole tullut, ilmeisesti nuket on toistaiseksi mekotettu. Huokaus.

Pikkuprinsessan rimpsutakki

Ohutta vakosamettia, kaava edit: ei ihan oma, hartianseutu ja kaulus olikin valmiskaavasta, helmat vaan omaa käsialaa. Vuori vaaleansininen (niinku tuhkimolla), ei taida näissä paljoa näkyä. Malli otti kerrankin hommansa tosissaan, mistä lie oppinut. 

Kukka valmis?

Kukka valmis? Nyt? Entä nyt? Kerrankin lapselle kelpaa joku ja kiire oli niin kova ettei paljo kerennyt mutkia mittailemaan. Lapsi sylissä roikkuen, Mekkotehdas -kirjan mukaan tehty kukkanen, hiuspanta resorista vaan. :) näitä vois tehdä lisääkin mut ilman sylilasta ja vähän huolellisemmin.

Barbien muotivinkit, opi sinäkin pukeutumaan oikein! ;)

Barbie tietää kuinka pukeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tässä esimerkillinen asukokoelma elämän tärkeisiin hetkiin.

Heinälatoon Kenin kanssa:

Kainosti tanssilavan reunalla odotellessa:

Papparazzien kameroille poseeratessa:

Uimarannalle:

(Hei kattokaa nyt kun nää istuu hyvin! Jee!)

Uimarannalle kesällä 2012:

Mekon kaava ja neulamellit omia. Tyttö täyttää 3 joulukuussa, joten tällaista luvassa ehkä enemmänkin. Tarkoitus olisi värkätä Barbien garderooppi synttäreiksi, ehkä ihan oikeesti jopa se vaatekaappi. Ehkä.

Mekko itselle

Mekkohullutusta on ilmassa vissiin vähän kaikkialla, niin täälläkin. Itselleni ompelin (polyesteri)sifonki mekkosen, aika jäykkää ja kamalan halpaa matskua mutta ei se haittaa.

Pitsiäkin piti laittaa, (osa on ruman sauman peittona ja osa muuten vaan,) sekin on halpaa ja jäykkää mutta ei se haittaa. Kuvissa alusmekko on ihan väärä, kun tälle hamoselle tarkoitettu oli pesussa, mutta ei se haittaa! Oikee alusmekko on ihan pikkasen pidempi ja korkeempi joka suuntaan, muuten perus musta pikkusen kiiltävä (lindex)alusmekko.

 Matskut Stoff & Still ja kaava oma. Päällä otetut kuvat ovat taasen mieheni ottamia enkä kerennyt nyt muokkaamaan. Tänään on niiiiin nätti ilma ja vapaapäivä, että sekään ei haittaa!

Mekko.

Poikakultamme täyttää pian neljä vuotta ja pitäähän sitä juhliin olla hienot vaatteet. Siis naisväelle ainakin. Poikakullan vaatteista ei ole vielä harmainta hajuakaan ja luultavasti eivät ole minun tekemiäni, mutta tällaisen mekkosen näpersin pikkulikalle.

Ruskeat kankaat ovat Tildaa, tereet, vinonauhat, vaalea puuvillavoileevuori ja niskan sydännappi Stoff & Still. Kaava on vähän niinkun näppituntumalla leikelty, eli jonkun vanhan liivihamosen heitin kankaalle. Ei ehkä ois pitänyt kun tuli aika hassut nuo kädentiet... avonaiset. Pitäis olla kapeemmat olkaimet tai muuten vaan supummassa. Harkitsen jos jotain jaksa tehdä, on nimittäin huoliteltu vinonauhalla nurjalle nin vois ottaa irti ja ommella vähän syötöslankoja ja tehä vähän supummat kädentiet. Tai sit vois antaa vaan olla. ;) Kukallista ruskeaa ois vielä ainaskin kivoihin pussihousuihin.

Tää on se ilme mikä äitille annetaan, ennen kuin viputetaan menenmään kaikkialle paitsi kameran eteen nätisti seisomaan.

Äiti sai kiinni ja ajoi nurkkaan. Pahus. No kunnon kuvaa ei silti tartte antaa.

Pikkuprinsessan sänky.

SÖPÖYS VAROITUS!!! Saattaa aiheuttaa pyörtyilyä ja sydämmen tykytystä alle viisivuotiaissa ja yli seitenkymppisissä. Oksetusreaktioita kaikissa muissa.

Tuntui yhtäkkiä siltä, että prinsessa 2 v on oman sängyn tarpeessa. Ei ehkä nukkuakseen siellä koko öitä mutta muuten vaan peuhatessa ja totutellessa. Ja mitä ei kunnon käsityöäiti tekisi kuin peitteen. Pussilakanan. Pehmusteet (jossakin ne 'kasvavan' patjan lisäpalat on pakko säilyttää). Valkoinen punakukallinen tyynyliina joka tulla kurkistelee on äitini kaapista raahattu, pikkuprinsessan lemppari. Siihen oli hyvä sävyttää muu touhu.

 Sänky miellytti pikkuprinsessan silmää, mutta kuten näkyy, seinä vaati hieman lisäkoristusta. Sävy sävyyn se olla pitää, nähkääs. Tarkka tyttö. Tilkkupeitto on mitoiltaan melkein neliö, voi käyttää vaakaraitaan tai pystyraitaan.

 Isoveli pikkuprinssi pian 4 veetä vähän harmitti kun oma sänky oli niinkuin aina ennenkin. Sinne piti sitten loihtia oma maja, tai talo kuten pikkuprinssi sitä kutsuu. Talon sisällä on muuten meidän vieraspatja. Päästiimpähän senkin säilytysongelmasta hetkeksi.

 Loppuun on pakko laittaa tämmöinen. Tiedättekös mikä tämä on? No ei, väärin meni, ei ollu ice ice baby vaan puhelimen kuoret. Että semmosta. Jos nyt ei pinkkiä ole tarpeeksi niin ei sit missään. 

Vuodentasaushöpinöitä

Kuvituksena asioita joista oli tarkoitus viimevuonna kirjoittaa, mutta jotka "vähän jäivät" arjen jalkoihin. 

 Tämä blogivuosi jäi taas melko hiljaiseksi, useimmiten vain yksi postaus kuussa! No onneksi näpertelyvuosi oli ihan kohtuullinen, vaikka aika monta juttua jäikin bloggaamatta. Vuosi sitten kirjoitin näin: "... aion neuloa elämäni ensimmäisen pitsihuivin. Jotain päällepantavaa itselle, siis jotain muuta kuin sukkia tai asusteita. Sukatkin haluaisin neuloa itselleni, pitsipolvisukat, ohjekkin jo on. Aion ommella jotain itselle, enkä vain lapsille. Ja lapsille aion tehdä muutakin kuin trikoopaitoja."

Hmm. Ajatukset toteutuivat vähän niin ja näin. Itselleni olen ommellut vähäsen, pitsipolvisukat ovat vielä haaveen tasolla. Itselleni neuloin, no hihattimen sain valmiiksi, ja jonkun kaulahuivin, pipon, jne..? Toisaalta ostimme alkukesästä asunnon, joten aika paljon hyvää käsityöaikaa on mennyt maalisuti kädessä ja Ikeassa lorviessa. Sattuukin sijaitsemaan niin turkasen lähellä!

  

 Ja se pitsihuivi, kyllä minä sen aloitin. Jos ensivuoden aikana saisi valmiiksi. Ei oteta turhia paineita, harrastuksestahan tässä on kyse! Mitäs muuta ensivuonna? Jos koittaisi kirjoitella tänne enemmän. Tai ainakin kuvia tyrkätä jos ei sanat juokse.

Uusromantiikkaa ja itsenäisyyspäivän kahvitteluja

On kuulemma uusromantiikan aika. YLEkin sen tietää. Sunnuntaina kun pikkulikkamme nukkui päiväunet, iski valtava tarve saada keittiöön verhonkannattimet, mielellään valkoiset pitsiset röyhelöiset!  Sovittelin noihin köyhänmiehenpitsistä ruusuketta tai muuta koristetta, mutta tajusin sitten (onneksi), etten ole röyhelöihminen. Jäivät vähän paljaiksi. Jos laittaisin ihan pikkuriikkisen ruusukkeen vaan...?

Sitten tämmöinen pikku keppostelu. Mietin tuossa läppäri sylissä että onpa rauhallista, facebookinkin sai kattella ihan rauhassa. Pikkulikkamme tuli siihen viereen sitten, että Kolla! Tutti!  Tutti oli likainen, tarkemmin sanottuna kahvinpuruissa. Menin tutkimaan mitä tapahtuu ja selvisihän se, pikkulikka oli päättänyt keitellä itsenäisyyspäivän kahvit. Taitaa olla vahvan sumpin ystävä kun kahvinporoja oli suodattimessa ja ympäristössä puolisen pakettia. Vettä ei ollut yhtään. Innoissaan esitteli tekemisiään, äidin apuri!

Turhuuksia

No voihan pitsit. Nää on niitä mitä aina olen ihmetellyt että miksi, miksi joka törpön ja ruukun ja purkin alla pitää olla pitsiliina. Miksi joka verhon käänteeseen pitää tunkea pitsinauhaa? Joka ikkuna peittää pitsiverholla? Miksi miksi miksi???

Kunnes töissä (paljastetaan että kodinhoitajana) näin erään herttaisen mummelin kotona luultavasti turhinta mitä ikinä olen missään nähnyt pitsillä koristeltavan. Tiskipenkin alla kaapissa, viemäriputken levennyksen päällä oli kankainen huppu, volangilla ja välipitsillä koristeltuna. Voi TURHUUS! Voi IHANUUS!

Nyt kun pitsillä sisustamisen syvin olemus, turhuus, minulle paljastui, pakkohan sitä on itselle saada samanhenkinen turhake. ;) Ilmeisesti alkuperäinen härpäke oli tehty vanhasta tyynyliinasta, kuluneesta ja kauhtuneesta tietysti. No minulla ei sellaisia ole, mutta kaapista löytyy vanhasta lakanasta säästettyä välipitsiä ja vähän verhokankaan loppuja. Saanko siis esitellä, Turhuuksia vol.1:

Lisää turhuuksia on mahdollisesti luvassa, sillä kesälomalla äidin kaappeja tutkiessa mukaan tarttui pitsiliina jos toinenkin. Eikä kirppariltakaan tarvinnut tyhjin käsin kotiin tulla, löytyi pitsinvirkkausopus jostain 60 -luvulta. Nyt puuttuu vielä se virkkuukoukku.

"In the yearrrr two thouuuusannnnd..."

...ja yksitoista aion neuloa elämäni ensimmäisen pitsihuivin. Jotain päällepantavaa itselle, siis jotain muuta kuin sukkia tai asusteita. Sukatkin haluaisin neuloa itselleni, pitsipolvisukat, ohjekkin jo on. Aion ommella jotain itselle, enkä vain lapsille. Ja lapsille aion tehdä muutakin kuin trikoopaitoja :P .

Menneessä vuodessa nyt ei ole mitään kertomista, tuossahan se kertomisen arvoinen jo alla näkyy. Loppuun voisin lykätä kuvia lasten joululahjaompeluksista. Vaatteet ovat niiiiin söpöjä, kuvat todella huonoja.