Death star - kuolontähti

Tarvikkeet:
- Yllätettäviä Star wars -faneja talouteen (pikkupojat ja -tytöt kelpaa loistavasti).
- IKEA PS 2014 -lamppu.
- Hermoja.
- Harrastusmaaleja, semmosia pikkupurkkeja millä maalaillaan lennokkeja sun muita katu-uskottavia poikien askarteluja rakennelmia. Minulla oli käytössä kolmea erilaista harmaan sävyä.
- Maalarinteippiä ja pensseleitä.
- Mainitsinko jo hermot? HERMOJA.

Alkuperäinen idea on tietenkin Ikea Hackers -blogista. Tapoja tehdä Kuolontähtilamppu on monia muitakin. Kuten kuvista näkyy, laitoin ensimmäisenä suuret linjat paikoilleen. Sen jälkeen melko vapaalla kädellä vetelin monta kerrosta maalia. Siveltiminä oli lähinnä semmosia littanoita karkeita öljymaalisiveltimiä. Tarkoitus oli saada tuommonen ronski ilme, jossa valkoinen kuultaa läpi sieltä täältä. No okei, oli aika vaikeeta ja en olisi kyennyt tarkempaan jälkeen ilman kontaktimuovia ja spraymaaleja. Pikkupoika kadotti sanat, oli pyörtyä ja sit vain kirkui kun näki lampun, eli kelvannee. :)

Teippailuun meni yksi ilta

Eka maalikerros

Valmis

KABUM!

Kesää odotellessa

Vuonna 08, kun ensimmäinen muksu oli ihan vauva vielä, ostin jostain poistokorista kasan Gjestal Føn bambu-puuvilla lankaa. Olin aika kokematon neuloja, mutta sellainen selkeä visio taaperon hupullisesta takista oli mielessä. No ei siitä takkia tullutkaan kun oli se eka vauva siinä ja muuta ei varmaan tarvi sanoakkaan ;). Langat ovat makoilleet laatikossa odottelemassa parempia kesiä. 

Nyt sitten arvelin tädittyneeni tarpeeksi tämmöseen ihan tavalliseen raitaneuleteepaitaan. En ihan ole varma oisko tää enempi omiaan mummojen yhteislaulutunnille vai purjelaivan kannelle mut olkoon. :) Ohjetta ei varsinaisesti ollut, vähän katselin Garnstudion sivulta useampaa ohjetta Paris -langalle jotta sain osviittaa onko omat ajatukset väljyyksistä ja silmukkamääristä realistisia. Neulottu hartioilta alas, ensin etukappale, sitten takakappale. Kaulukseen keksin mielestäni ihan loistavan keinon saada tuo ainaoikein reuna keskelle myös. Elikkästä kun etukappaleen sivut oli valmiita, jatkoin kahdella laitasilmukalla ainaoikein sopivan matkan ja silmukoin kiinni siihen toiseen etukappaleeseen. Sama homma niskassa. Seuraavalla kerroksella poimin sit sopivan määrän silmukoita ainaoikein reunasta. 

Tää oli varmaan tuttu juttu monelle mut itse en ole ennen näin tehnyt, enkä missään ohjeessa mokomaa nähnyt. Tuli ihan kiva, ja nimen omaan "ihan kiva" muttei mikäään suursuosikki. Parasta tässä oli varmaan tämä ns oma kaava, eli itse tehty ajatustyö rakenteesta ja mikä tärkeintä, että se toimii :). Ehkä tässä uskaltaa toisenkin kerran suunnitella itse.

Kesäiset Hederat ja muutama muu sukkaselfie.

Tässäpä uudet Hederat ja muutamat muut bloggaamatta jääneet sukat. 

Hedera, Cookie A. 

Novita Nalle, puikot 3 mm. 

Väri on oikeasti heleä vihreä, lime melkein, ei mikään hempeä niinkuin kuvissa.

Varret on lyhyet kun oli vajaa kerä, kesäksi ihan hyvät.

Lehtiköynnös, Marja Venäläinen/Ullaneule

Novita 7 veljestä, puikot 3,5 mm.

Väri on oikeasti sama kuin Hederoissa, ihan tosi. 

Hovineito, Tiina Kuu /Ullaneule

Novita 7 veljestä, puikot 3,5. 

Nää on niin sievät, mutta tuskaisat tehä noiden kierrettyjen silmukoiden takia. 

Omaan jalkaan pikkusen kireät tuli, odottavat omistajaa. 

Perussukat

Nalle luontopolku (?) koivu (?)

Vähän petyin kun luulin tän olevan kunnolla pätkärääkättyä, koivunrunkoa muistuttavaa. Mut oliki sitten tätä Novitan peruskirjoraitaa.

Petäjä Eeva Saviranta/ Ullaneule

Novita 7 veljestä. Villahääpäivänä.

(tässä kuvattu ahkeran käytön jälkeen ja kissankarvoineen päivineen)

Ovat ruskeat, kuvassa väri toistuu aika omituisesti. 

Urho Tiina Kuu

7 veljestä taasen,

 Väri taas vähän heittää, miten onnistuukin sama väri näyttäytymään niin erilaisena eri kuvissa. Ovat miesten kokoa niin vähän lörpöttää jalassa. 

joulumysteerisukk----- eiku lapanen.

Tämmöinen Outo lintu linnassa -blogin joulumysteerisukkakal oli vuonna 2012... no parempi lapaset kaksvuotta jälessa kuin ei mittään eikös? Lankana Opal ja puikot 2,75, knitpron puiset. Ohje myös Ravelryssa.

Hiki virtasi ja puikot oli katketa mutta selvisin tälleen kolmannella yrittämällä. On myös vähän semmonen olo että tätä kirjoneuletta vois vähä paksummalla langalla harjotella ennekuin sukkia alan vääntämään. Kuvan lapaset ovat jo vähän löpssähtäneet, varsinkin resoristaan, kun yli kuukausi näitä on jo käytetty. Kuva on epäselvä, mutta laitamma helmikuun ja kännykän syyksi. Olen nyt aika tyytyväinen kummiskin, en jättänä kesken ja melko tasasta jälkeä on myös, vaikka parantamisen varaaki on. :)

Melkein Miralda ja muita talven asusteita

Puikot on viuhuneet pitkin syksyä, mutta aikaa energiaa blogille ei ole ollut. Kandityö on jätetty arvosteltavaksi ja harjoittelut vieneet loput mehut tästä mammasta. Nyt vielä pinnistellään joulua kohti ja kohta voi jo hautautua käsityön ja suklaarasian viereen sohvalle viettämään leffailtoja ja päivittelemään blogia.

Tämä Ullcentrumin Merinosilkki on marinoitunut kaapissa jo useamman vuoden. Osittain siksi, että Se Juuri Oikea Malli odotutti löytymistään, osittain koska pelkäsin onnistuvani räpeltämään kalliin langan joksikin kelvottomaksi mytyksi. Viimeaikoina on onnistumisia tullut enempi kuin niitä lankahirviöitä, ja arvelin että jos nyt uskaltaisin. Mutta se malli.... Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjasta houkutti Miralda, mutta minulla oli liian vähän lankametrejä. Lankakin turkasen paljon paksumpaa. Lisäkapulana huivi neulotaan pitsireunasta niskaan siten, että ensin luodaan satoja silmukoita koko helman matkalle, ja sitten reunoissa ja keskellä kavennetaan. 

Malli viehätti yleisilmeeltään - rouhea yläosa, boordi joka korostaa hartialinjaa ja keveä pitsihenkäys helmassa. Päätin kääntää tekosuunnan niskasta helmaan ja vinkit siihen etsin Garnstudiolta. Yläosa on neulottu kuin Miralda, mutta väärään suuntaan siis. Boordi on myös Miraldasta, mutta helmapitisin vaihdoin Lepatrinukiri -pitsiin, eli leppäkerttuun samasta kirjasta. Pitsimallikerran korkeus on vain 7 riviä eli koko kappaleen korkeus oli helppo sovittaa langan riittävyyteen. Helmaan neuloin vielä reunapitsin, joka on oma muunnelma Lepatrinukiristä. 

Lanka: Ullcentrum Merino silk 70/30%, 100g 200m, vuodelta 2008-9? Kolme vyyhtiä oli, melkein kaikki meni. Puikot: 5 neliskanttiset. Fiilis: Ihanan pehmeä, ihana neuloa, ihana ihana ihana. Parempi kuin esikuvansa Miralda. 

(tähän pitää vielä pyytää anteeksi alla olevia surkeita kuvia. Napsittu kännykällä sisällä ainoassa nukassa johon pikkasen pilvenpimentämää ulkovaloa tihkuu, eikä edes käsitelty millään. Ei siis edes instagramilla tai muulla appsilla. Hui häpeä. :p )

Lippis on Novitan Nallea, inspiraatio täältä. Tuli ihan kiva, vaikkei tuolle alkuperiäiselle pärjääkkään. Lopuksi vielä Rouva aurinkoisen jämistä neulottu tuubi. Kokoa riittää, kuvissa kiedottu kaksin kerroin. Pitsikuvio on Lore Hoodien helmasta. 

Yarn stretcher

Tämmöistä yritin kuvailla hengarin päällä, kun poika 6 v. tuli ihmettelemään: äiti mitä teet, onko tuo miulle onko? 

ehh... ei ollu tarkoitettu 6vlle mut menköön jos on mieluinen.

Malli Quaker Yarn stretcher, lankana Noro Kureyon Sock, puikot oli  neliskanttiset vitoset. 

Pingotuskuvasta näkyy värijuoksut ja koko aika hyvin, ~190 cm pitkältä sivulta. Pahoittelen kuvien laatua, ovat taas mitä ovat. :)

Lore Hoodie - ei ihan niinkuin strömsöössä

Lore Hoodie, kirjasta Vampire Knits, Ravelry projekti. 

Drops Eskimo Tweed, puikot kutosen, 

Muutokset: Ohjeessa neulotaan etu/napituskaitale viimeiseksi pienemmillä puikoilla ja ommellaan kiinni, mikä tuntui miusta tosi idioottimaiselta. Laitoin sen sijaan samantien kaitaleen tulemaan muun helman kanssa ja neuloin 1o1n kierretyillä silmukoilla ettei ala repsotamaan. Tähän väliin kerrottakoon, että takki neulotaan helmasta ylöspäin, huppu viimeisenä. Jollain vähän fiksummalla ois varmaan jo tässä vaiheessa alkaneet hälytyskellot soida, että mites tää nyt toimii, mutta mie posottelin menemään vailla huolen häivää. Tämä sujuikin tosi hyvin ja vaikutti ihan kingi idealta, kunnes olin puolivälissä huppua ja tulin miettineeksi että mitäs sitten kun ollaan hupun laella....? Googlettaminen ei antanut mitään kovin kivaa ohjetta 1o1n silmukointiin, joten sokkona pistin menemään. Ihan kelvollinen siitä lopulta tuli, älkää vaan kysykö miten koska ei ole aavistustakaan, yritin vain silmukka kerrallaan pakottaa ne kauniisti vierekkäin. Kyllähän tuo näkyy mut ei se haittaa. 

Toinen muutos tuli hihoihin. Ohjeen mukaan ois pitänyt aloittaa hihat kädentieltä (tai kyynärpäältä, alkuperäisessä ohjeessa lyhyet hihat) ja neuloa kainaloon, yhdistää vartaloon ja neuloa kaarroke. Mie sitten mietin että mistä ihmeestä sen halutun hihojen mitan voi tietää ennekuin muu takki on valmiina? Ratkaisin niin, että kun helma oli kainaloissa menossa, loin väliaikaisen aloituksen irtokaapeleiden varaan hihoille ja jatkoin kaarrokkeen ylös. Loppuksi neuloin hihat kainaloista alaspäin.

Haju ja mitä siitä seurasi. Kastelun jälkeen takki haisi aivan hurvattoman paljon lapaan p******e. Siis sille itselleen, ei vienosti lampolalle ja lanoliinille vaan hajupommille, joka levittäytyi koko asuntoomme. Suljin ovia ja ruiskuttelin ilmanraikastinta ja kuvittelin kuinka haju leviää parvekkeelta kadulle. Haju ei kadonnut edes takin kuivuttua, joten pesin sen kolme kertaa pesuaineella ja hoin älä huovu älä huovu älä huovu. Vesi oli ruskeaa ja ällöä sinne viimoiseen pesuun asti (miten herkän vaaleanpunaisesta langasta voikin lähteä niin likaista vettä). Minuun iski siinä sitten laiskamato enkä jaksanut niin kamalasti joka kohtaa enää pingotella ja mitata alustaan kiinni kuivumaan. Ja niinhän siinä kävi, että hupunkorkeudesta katosi vähäsen! Arrrggh! Huppu päässä takki vetää eikä istu enää ollenkaan. Jos jaksaa vois sitä vähän varovasti suihkutella ja venytellä, mutta kun en oikeestaan tykkää hupuista, en ainakaan päässä, niin en ole vielä jaksanut. On se lämmin ja ihana eikä enää ees haisuli. 

Tämmöstä täällä. :)