Leikkiruokaa

Kyllä miunki täytyy kun kerta muutkin! Näihin hedelmäkokeiluihin innoitti eräs hippifoorumi ja muutamat blogit, esimerkiksi Hatuttaako? Jatkoa odotellessa... ;)

Vajutin varastoja...

...ja ompelin norsuja...

... ja omenia...

... pikkusiskolle kans...

...ja miehelle Hugo.

Norsut tuskin kaipaa esittelyjä, omena -kangas Mjuka tygistä joskus viime vuonna, ja resorit mg-tygistä.

Piparikukkaa saapui meille...

...ja olin eka vähän pettynyt. Ihmettelin miten tuo turkoosi on just tuollaista? Ois vaaleempaa tai tummempaa tai sinisempää tai vihreempää, mutkun ei ole. Se on just... tuollaista. Sitten vakoilin blogia jos toistakin ja koitin etsiä, jos joku fisumpi olisi jo keksinyt täydellisen käyttötarkoituksen kuosille, jospa joku ois jo tehny jotain mitä ilman minun lapseni eivät voi olla. Paitaa mekkoa tunikaa?

Lopulta sen tiesin, täydellisen projektin, jonka innoitus löytyi pikkusiskon omasta vatekaapista. Tottakai, miksikään muuksi ei tämä kuosi meillä oikein taivu, siitä on tultava kopio perintöhousuista. Kopioin siis kaavat valmiista vaatteesta ja surrurrur.

Eikös olekkin aika metka leikkaus pyllyssä - kestovaipalle tehty ;).

Nämä mualiman ihanimmat potkarit ovat siis myllymuksujen piparikukkaa, resorit täältä ja olkapäillä kam -nepit.

Ihana lammas...

... vaikka itse sanonkin. Housut ovat virolaista hahtuvaa, mallina Curly Purly.

Lammashuovutus on etupuolella, samoin alla olevissa Tiittiä -pöksyissä etuppuolelle pääsi rivi pikku sydämiä...

... ja pylly puolelle yksi vähän isompi. Jälleen virolaista hahtuvaa, liukuvärjättynä.

Näitä oli tarkoitus esitellä jo joulukuussa, mutta koska pikkuneiti saapui hieman ajoissa tämä vähän jäi. Punaiset ovat niiii-iin nb -kokoiset, että ovat jo pois käytöstä. Siniset ovat muistaakseni s -kokoiset, mutta toivottavasti mahtuvat vielä hetken.

Ideoita olisi...

...ainakin suunnitelmien tasolla enemmän kuin ehtii ommella ja niistäkin mitä ehtii ei ehdi ikinä blogata tai edes ottaa kunnon kuvia. Joulukuinen perheenlisäys sai jouluksi mekon ja keitaisubodyn, vilttikin taitaa tuolla kuvassa olla samoista kankaista.

Pilkullinen velouri ja pöllötrikoo (mistä näitä pöllöjä riittää joka suunnittelijan repertuaariin?) on ostettu Mjuka Tyger -kaupasta, oikeammin Sy Festivalen -messuilta Tukholmassa. Kam -nepit tietty, kun se kone nyt kerta on olemassa. ;)

Alla vähän isommassa koossa taas mekko ja body. Nämä trikoot on myös ostettu messuilta, valmistajan nimi on e-slöjd.

Tuo eläinkuvio muistuttaa ihan ihmeellisen paljon Imse Vimsen kuosia, liekkö jompi kumpi kopioinut toista vaiko sama suunnittelija, ruotsalaisia firmoja kun molemmat ovat. Ajattelin ensi messuilla vähän udella... nyt helmikuisille messuille en päässyt kun keli oli niin huono ja paikallisliikenne temppuili.

Esikkoiselle tein jo syksyllä ilmojen viiletessä kypärämyssyn omalla kaavalla. Raitatrikoo edelleen sieltä menneiltä messuilta, vuorina vanha h&m hihaton toppi. Topin kangas oli tosi laadukasta ja ihanan väristä, mutta paita ei enää lasten teon jälkeen varmasti ikinä mahdu päälle tai ainakaan näytä hyvältä - tilkkulatikkoon. :)

Koska kauan odotetut käsityömessut jäikin käymättä, saa hyvillä mielin napsutella. Vähän jo napsui ja pian lisää, et ei anakaan materiaali lopu kesken. Sehän se oiskin vallan kauhean kamalaa jos kaapit ois tyhjillään.

Langankerintää

Joskus viimevuonna ostin kirjan, Victorian Lace Today, kun se oli niiiin ihana. Haaveilen neulovani Myrtle Leaf Shawlin ja lankakin tuli ostettua jo syksyn käsityömessuilta. Ihana vyyhti ohuen ohutta mustaa merinosilkkiä, n. 100 g/1000 metriä. Vyyhtiä on tullut hypisteltyä useamman kerran, kunnes eilen lopulta päätin keriä sen kun Pikkusisko nukkuu ja Isoveli on Miehen kanssa ulkona. Jep jep.

En tiedä mitä kuvittelin ohuen ohuen (100g/1000m!) merinosilkin kerimisestä vyyhdiltä kerälle. En kai yhtään mitään, en ole juurikaan kerinyt vyyhdiltä kerälle yhtään mitään ikinä.

Aika äkkiä tajusin, ettei keriminen onnistu, jos vyyhti on lattialla nätisti ympyränä. Menee sotkuun. Nostin sit puolikkaan vyyhdin (tää oli valmiiksi kahdessa osassa) tuolinjalkoihin roikkumaan, tuoli siis lappeellaan maassa. Kerin kierroksen, nostan langan lankojen välistä ja sit takasin, kierros, pujotelua, kierros, pujotelua.... ei hyvä. Vaihdan vyyhdin toiseen, koska ilmiselvästi olen aloittanut väärästä päästä koko kasaa.

Vähän aikaa menee hienosti, eihän tää ollukaan vaikeeta. Lanka jumittaa, pujottelua, ärräpäitä, syvään hengitystä ja kyllähän tää tästä. Muutaman kierroksen jälkeen jumi loppuu ja rullaa taas hyvin, kerin kerin kerin ranne turtana, sormet puuduksissa (voi itku ja raskauden aikainen/jälkeinen karppatunnelisyndrooma) todetakseni et kerän halkaisija on noin kolme senttimetriä. Vyyhdillä ei näy havaittavaa muutosta. Kerin lisää, alkaa tulla nälkä. Lounasaika lähestyy ja kohta Isoveli tulee kotiin ja silloin pitäis olla valmista, koska Isoveli on vielä aika pieni. Kerin kerin kerin. Jumittaa. Sotku. Vaihdan vyyhtiä ja samat ongelmat toistuvat useita kertoja.

No ei tullut ajoissa valmista. Lukkiudun olohuoneeseen, imetän, käännän tuolin niin, että päivän harvat valon säteet valaisevat sotkua vyyhdillä, mutta ei ne mitään valaise, lanka on 100g/1000 metriä mustaa merinosilkkiä ja oli pilvinen päivä keskitalvella! Miulla on paksumpia ompelulankoja kuin tämä! Ehkä pitäis lopettaa tämä neulominen ja keskittyä vaan ompelemaan.

Aikaa meni lopulta Isoveljen ulkoilu, lounas, päiväunet ja iltapäivää niin et tuli jo melkein pimeä. Ensikerralla ostan lankani kerällä. Tällaisella ihanalla kauniilla kiiltävällä kevyellä kerällä. :)

Foorumilla puhuttiin...

..siivistä, pitäähän sitä siis omaa häntää taas vähän nostaa. ;) Nää on tehty kauan sitten opiskeluaikoina kun tarvitsin siivet johonkin bileisiin. Nyt kun mietin, on siitä varmaan 6-7 vuotta, O_o hopsan kun aika kuluu. Ihan täydelliset eivät kyllä ole, kiireessä ommeltu minkä kyllä huomaa, ja sitten päällä ne lerpatti kokoaika surullisesti alaspäin. Tään ois voinu varmaan välttää paremmalla selkäänripustus -metodilla, tai ees tiukemmalla, miulla oli jotain tusinakuminauhaa kahdella lenkillä siivet reppuna. No mutta, nämä on ommeltu helmiäishohtoisesta tekonahasta, kahdessa ylimmässä 'sormessa' on rautalankaa tukena. (hmm... ehkä se rautalanka yläsormissa on syy miksi roikkuivat alaspäin, mene tiedä.)

Muistaakseni olen ensin leikannut sinnepäin -soikiot, jotka olen tikannut yhteen siipien muotoon ja sitten vasta leikannut tarkemmin. Kärkien kiekurat tulee siitä, että toinen nahkakappale on vähän venynyt ommellessa. Lopuksi olen tikannut 'sormet' ja kaksi ylintä kai (?) niin, et ensin toinen sivu, sitten rautalanka väliin ja viereen toinen sivu. Jos tällaiset tekisin lapselle, laittaisin varmaan tuon rautalangan jotenkin lenkkinä. toista sormea ylös ja toista takas keskelle. Tai vois se ehkä olla vaan tuossa keskimmäisessä, tai sit vaikka ohut vanulevy ja rigilenenauhaa välissä tukemaan koko höskää suunilleen tasona. Tai tai tai...