torstai 10. toukokuuta 2012

Mekko.

Poikakultamme täyttää pian neljä vuotta ja pitäähän sitä juhliin olla hienot vaatteet. Siis naisväelle ainakin. Poikakullan vaatteista ei ole vielä harmainta hajuakaan ja luultavasti eivät ole minun tekemiäni, mutta tällaisen mekkosen näpersin pikkulikalle.


Ruskeat kankaat ovat Tildaa, tereet, vinonauhat, vaalea puuvillavoileevuori ja niskan sydännappi Stoff & Still. Kaava on vähän niinkun näppituntumalla leikelty, eli jonkun vanhan liivihamosen heitin kankaalle. Ei ehkä ois pitänyt kun tuli aika hassut nuo kädentiet... avonaiset. Pitäis olla kapeemmat olkaimet tai muuten vaan supummassa. Harkitsen jos jotain jaksa tehdä, on nimittäin huoliteltu vinonauhalla nurjalle nin vois ottaa irti ja ommella vähän syötöslankoja ja tehä vähän supummat kädentiet. Tai sit vois antaa vaan olla. ;) Kukallista ruskeaa ois vielä ainaskin kivoihin pussihousuihin.

Tää on se ilme mikä äitille annetaan, ennen kuin viputetaan menenmään kaikkialle paitsi kameran eteen nätisti seisomaan.

Äiti sai kiinni ja ajoi nurkkaan. Pahus. No kunnon kuvaa ei silti tartte antaa.

2 kommenttia:

  1. Hyvinkin tuttua tuo lapsen jahtaus kameran kanssa :D Oi niitä aikoja kun se ei vielä liikkunut... Suloinen mekko kyllä, ihanat värit!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ja joo, mikään ei oo kivempaa kun juosta kameraa karkuun. Vaikka sais käännettyä sen näytön niin et lapsi näkee ittensä kun kuvaa otetaan, kuvan saa yleensä vaan nenänpäästä kun se naama pitää tunkea ihan kiinni näyttöön et "hei, tuossoon mie!" :D

    VastaaPoista