Retroradio ja kissanruokatynnyrin tuunaus

Tämmöisen kaunokaisen ostin itselleni käsityösoppeani koristamaan. On se ihana. Äänikään ei ole huonoimmasta päästä jos ottaa huomioon että oli semmosta aika edullista merkkiä. Tämä oli sellainen myöhäinen 30-v lahja itselleni, huokailuttaa kun näitä kuvia vaan kattoo. 

Sitten jotain tuunattua, nimittäin eläinkaupasta sai ilmaiseksi kissanruokatynnyrirumiluksen. Siihen mahtuu kivasti 10 kg säkki joten tottakai otin matkaan. Ei kuitenkaan huvittanut katsella kissavalokuvin ja mainoksin koristeltua rumaa tynnyriä olohuoneen nurkassa, eli tapettikaupoille matkani vei.

Unohdin ottaa ennen kuvan, mutta alimmassa kuvassa näkyy pilkahdus alkuperäisiä mainoskissoja. Tynnyri on Royal Kanin merkkiä, että eläinten ystävät varmaan arvaa ulkonäön. Nuo V:n muotoiset railot ovat jäljellä kyljissä kun en vielä keksinyt mitä niille teen. Laittaako tapetti suikaleet vai jotain ihan muuta. Tekis mieli laittaa jotain muuta kun tapetin kuvio on tällainen. Tai sit se unohtuu ja jää tällaiseksi, no ei se sieltä paljoa näy. Pitää kääntää seinää päin. ;)

Edellisen postauksen villatakki on muuten nappeja vaille valmis (eli pääsin aloittamaan kesäneuleen, hiphei!). Takki kaipaa ehkä taskuja, kun lankaakin jäi. Pääntiekin on jotenkin leppura, siihen tekis mieli virkata jotain. Enkä osaa päättää niitä nappeja. Kai se syksyyn vielä ennättää!

ps. täälläkin on semmoiset instagram -leikit menossa, jos joku ei hoksannut.

Kaivattu kesä ja talvineuleet

Kävin Droppsin sivuilla katselemassa minkä kivan kesäneuleen yrittäisin neuloa itselleni, jotain helteistä ja mukavaa. Ilmeisesti ovat hekin pessimistisiä kesän suhteen kun syksyneuleet ovat jo siellä! O_O Juhannuksesta huolimatta täällä ei vielä ole helteitä nähty. Vaan on tämä alkukesä vaan niin kaunis ja ihana, vaikka oiskin sateinen! Akuuttiin tarpeeseen neuloin nallesta pikkuprinsessalle saapassukat. Sukkia lapsella on, mutta pitäähän sitä uusiin vaaleanpunaisiin kumppareihin olla sävysävyyn sukat!

Itselle on tulossa edelleen neuletakki, tai siis tämänhän piti olla hihatin, mutta kun lankaa riittää ja riittää. Jotain maijapoppaskeriä vissiin. Takki käy kyllä ihan yhtä hyvin. Tämän piti olla valmis ennen hellekesää, että pääsen neulomaan sitä jotain kivaa ja helteistä, ja näyttää siltä että tavoitteeseen päästään, helteet jos tulevat vasta ensivuonna. :p

Salama McQueen, Martti ja pierevät traktorit -kakku.

 

Pikkumies täytti huikeat neljä vuotta. Niisk. Mihin tämä aika katoaa?

Ruohikko on tehty voikreemistä, kukkaset jäätelön koristelu tavaraa, traktorit marsipaania ja karamellejä, Martti ja Salama arvatenkin leikkiautoja. En ole kondiittori :D joten traktorit on mitä on. Kokeilin kahta eri tyyliä muovailla marsipaania, eikä kummastakaan tullut ihan strömsööhön kelpaavaa mut mein nelivuotias (niisk) hihkui riemusta. Sehän se olikin tärkeintä. :)

Mekko itselle

Mekkohullutusta on ilmassa vissiin vähän kaikkialla, niin täälläkin. Itselleni ompelin (polyesteri)sifonki mekkosen, aika jäykkää ja kamalan halpaa matskua mutta ei se haittaa.

Pitsiäkin piti laittaa, (osa on ruman sauman peittona ja osa muuten vaan,) sekin on halpaa ja jäykkää mutta ei se haittaa. Kuvissa alusmekko on ihan väärä, kun tälle hamoselle tarkoitettu oli pesussa, mutta ei se haittaa! Oikee alusmekko on ihan pikkasen pidempi ja korkeempi joka suuntaan, muuten perus musta pikkusen kiiltävä (lindex)alusmekko.

 Matskut Stoff & Still ja kaava oma. Päällä otetut kuvat ovat taasen mieheni ottamia enkä kerennyt nyt muokkaamaan. Tänään on niiiiin nätti ilma ja vapaapäivä, että sekään ei haittaa!

Paketti villaviidakosta

Tällainen arpajaisvoitto namipala saapui Villaviidakosta! :D

Projektipussukka, ihanaa punaista Dropsin Lace -lankaa ja naminami suomalaista lakua! Langalle on jo malli tiedossa, herkkupussissa kilisee ja namitkin meni jo.

KIITOS EMMA!

Oli tosi kivaa voittaa jotain ja tekis mieli itekkin arpoa ja lahjoa muita. Mut mitä, miksi ja milloin, jää nähtäväksi.

Mekko.

Poikakultamme täyttää pian neljä vuotta ja pitäähän sitä juhliin olla hienot vaatteet. Siis naisväelle ainakin. Poikakullan vaatteista ei ole vielä harmainta hajuakaan ja luultavasti eivät ole minun tekemiäni, mutta tällaisen mekkosen näpersin pikkulikalle.

Ruskeat kankaat ovat Tildaa, tereet, vinonauhat, vaalea puuvillavoileevuori ja niskan sydännappi Stoff & Still. Kaava on vähän niinkun näppituntumalla leikelty, eli jonkun vanhan liivihamosen heitin kankaalle. Ei ehkä ois pitänyt kun tuli aika hassut nuo kädentiet... avonaiset. Pitäis olla kapeemmat olkaimet tai muuten vaan supummassa. Harkitsen jos jotain jaksa tehdä, on nimittäin huoliteltu vinonauhalla nurjalle nin vois ottaa irti ja ommella vähän syötöslankoja ja tehä vähän supummat kädentiet. Tai sit vois antaa vaan olla. ;) Kukallista ruskeaa ois vielä ainaskin kivoihin pussihousuihin.

Tää on se ilme mikä äitille annetaan, ennen kuin viputetaan menenmään kaikkialle paitsi kameran eteen nätisti seisomaan.

Äiti sai kiinni ja ajoi nurkkaan. Pahus. No kunnon kuvaa ei silti tartte antaa.

Parvekkeelle keltaista

Halusin maalta yhden puisen kukkakiulun (mikähän tämmösen nimi oikeesti on?) keltaiseksi. Ja kun kerran vauhdissa oltiin ja maalia riitti, Isännän tupakointipenkki huusi myös piristystä. Isäntä on enemmän mustanpuhuvien värien ja puunsävyjen perään, joten taktikointi oli tärkeää.

Otin siis mukaan kolme melkein neljävuotiaan malauspuuhiin. Aloitettiin kukkakiulusta. Tuli hieno. Melkein neljävuotias hihkuu innoissaan, "Äiti vi målar bara gult!" Kysyn sitten apurilta josko maalattais Isin tupakointipenkki myös? Käy kysyy Isiltä. Melkein neljävuotias juoksee ja hihkuu isille innoissaa, "Pappa vi målar din bänk nu, blir du JÄTTE GLAD! Vi målar bara GULT!" Sanojen tehosteeksi hypitään vähän innoissaan silmät teevadin kokoisina. Isi sanoo hiljaa, "Jag blir jätte glad"

En ihan täysin vakuuttunut Isännän äänensävystä joten kävin vähän perustelemassa. Nyt kun maalaan niin ei tartte käsitella puupenkkiä enää ikinä. Tai ainakaan vuoteen. Jollain pitäis kuitenkin öljytä kun on mennyt huonoon kuntoon. Haluutko öljytä nyt ja keskellä kesää ja syksyllä ja ensi keväänä? Isäntä huokaa "Maalaa vaan. Melkein neljäveekin on niin innostunut. Mut miksi keltaista?" "Kun sitä on jo kaapissa, on ku ois ilmasta.":D

En ymmärrä miksi bloggeri kääntää tän kuvan väärin päin?!

Ainoa haittapuoli melkein neljäveen kanssa malaamiseessa on, että tulos on väistämättä vähän shabby chic. Toisaalta jos tyyli miellyttää, ovat lapset usein parempia maalaamaan vähän sinnepäin kuin aikuiset.

Parveke ei vielä ole kesäkunnossa mutta hyvällä suunnalla ollaan. Lasten kanssa kylvettiin nurmikko korkealaitaiselle tarjottimelle, voi sitten kesävarpaita helliä nurtsilla parvekepäiväkahveilla, ja salaattia kukkalaatikkoon. Kuhan saa lisämultaa haettua vois laittaa pienen yrttitarhan ja uuteen keltaseen ja ehkä jotain sekakesäkukkia. Ikean pikkuiset parveketuolit houkuttais myös. Tällaiset.