Langankerintää

Joskus viimevuonna ostin kirjan, Victorian Lace Today, kun se oli niiiin ihana. Haaveilen neulovani Myrtle Leaf Shawlin ja lankakin tuli ostettua jo syksyn käsityömessuilta. Ihana vyyhti ohuen ohutta mustaa merinosilkkiä, n. 100 g/1000 metriä. Vyyhtiä on tullut hypisteltyä useamman kerran, kunnes eilen lopulta päätin keriä sen kun Pikkusisko nukkuu ja Isoveli on Miehen kanssa ulkona. Jep jep.

En tiedä mitä kuvittelin ohuen ohuen (100g/1000m!) merinosilkin kerimisestä vyyhdiltä kerälle. En kai yhtään mitään, en ole juurikaan kerinyt vyyhdiltä kerälle yhtään mitään ikinä.

Aika äkkiä tajusin, ettei keriminen onnistu, jos vyyhti on lattialla nätisti ympyränä. Menee sotkuun. Nostin sit puolikkaan vyyhdin (tää oli valmiiksi kahdessa osassa) tuolinjalkoihin roikkumaan, tuoli siis lappeellaan maassa. Kerin kierroksen, nostan langan lankojen välistä ja sit takasin, kierros, pujotelua, kierros, pujotelua.... ei hyvä. Vaihdan vyyhdin toiseen, koska ilmiselvästi olen aloittanut väärästä päästä koko kasaa.

Vähän aikaa menee hienosti, eihän tää ollukaan vaikeeta. Lanka jumittaa, pujottelua, ärräpäitä, syvään hengitystä ja kyllähän tää tästä. Muutaman kierroksen jälkeen jumi loppuu ja rullaa taas hyvin, kerin kerin kerin ranne turtana, sormet puuduksissa (voi itku ja raskauden aikainen/jälkeinen karppatunnelisyndrooma) todetakseni et kerän halkaisija on noin kolme senttimetriä. Vyyhdillä ei näy havaittavaa muutosta. Kerin lisää, alkaa tulla nälkä. Lounasaika lähestyy ja kohta Isoveli tulee kotiin ja silloin pitäis olla valmista, koska Isoveli on vielä aika pieni. Kerin kerin kerin. Jumittaa. Sotku. Vaihdan vyyhtiä ja samat ongelmat toistuvat useita kertoja.

No ei tullut ajoissa valmista. Lukkiudun olohuoneeseen, imetän, käännän tuolin niin, että päivän harvat valon säteet valaisevat sotkua vyyhdillä, mutta ei ne mitään valaise, lanka on 100g/1000 metriä mustaa merinosilkkiä ja oli pilvinen päivä keskitalvella! Miulla on paksumpia ompelulankoja kuin tämä! Ehkä pitäis lopettaa tämä neulominen ja keskittyä vaan ompelemaan.

Aikaa meni lopulta Isoveljen ulkoilu, lounas, päiväunet ja iltapäivää niin et tuli jo melkein pimeä. Ensikerralla ostan lankani kerällä. Tällaisella ihanalla kauniilla kiiltävällä kevyellä kerällä. :)

Foorumilla puhuttiin...

..siivistä, pitäähän sitä siis omaa häntää taas vähän nostaa. ;) Nää on tehty kauan sitten opiskeluaikoina kun tarvitsin siivet johonkin bileisiin. Nyt kun mietin, on siitä varmaan 6-7 vuotta, O_o hopsan kun aika kuluu. Ihan täydelliset eivät kyllä ole, kiireessä ommeltu minkä kyllä huomaa, ja sitten päällä ne lerpatti kokoaika surullisesti alaspäin. Tään ois voinu varmaan välttää paremmalla selkäänripustus -metodilla, tai ees tiukemmalla, miulla oli jotain tusinakuminauhaa kahdella lenkillä siivet reppuna. No mutta, nämä on ommeltu helmiäishohtoisesta tekonahasta, kahdessa ylimmässä 'sormessa' on rautalankaa tukena. (hmm... ehkä se rautalanka yläsormissa on syy miksi roikkuivat alaspäin, mene tiedä.)

Muistaakseni olen ensin leikannut sinnepäin -soikiot, jotka olen tikannut yhteen siipien muotoon ja sitten vasta leikannut tarkemmin. Kärkien kiekurat tulee siitä, että toinen nahkakappale on vähän venynyt ommellessa. Lopuksi olen tikannut 'sormet' ja kaksi ylintä kai (?) niin, et ensin toinen sivu, sitten rautalanka väliin ja viereen toinen sivu. Jos tällaiset tekisin lapselle, laittaisin varmaan tuon rautalangan jotenkin lenkkinä. toista sormea ylös ja toista takas keskelle. Tai vois se ehkä olla vaan tuossa keskimmäisessä, tai sit vaikka ohut vanulevy ja rigilenenauhaa välissä tukemaan koko höskää suunilleen tasona. Tai tai tai...

Tunnustus ja vaippoja

Tässä muutama Esikon hoitovaipoista, jotka on kyllä ommeltu jo elokuussa. Kaavana WeeWeka side snap m-l ja kankaina Myllymuksujen Breathable Pul ja bambujoustofrotee. Kam nepit sivussa, tottakai. Imut on vanhoja, harso ja bambutaitto kaikissa.

Jotain muutakin pientä bloggaamatonta löytyy kun sais kuvattua. Ainakin Esikon uusi pipo (se edellinen ei ehtinyt kuvaan, kun joutui pesukoneeseen 60 asteeseen ja siitä tuli nuken kypärä) ja kauluri ja kypärämyssy. Uusia lasten vaatteitakin on viimeistelyä vaille valmiina, mutta ehkä vielä tässä marraskuun aikana ehtii. Lopuksi se tunnustus :)

Kiitos tunnustuksesta, Tuikku.

Tunnustukseen kuuluva haaste kuuluu näin:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne ylös myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro, mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Vastailen nyt sillä mikä ekana mieleen juolahtaa.

1. Näkö - Värit, muodot

2. Tunto - Kangas, lanka

3. Kuulo - Lapsen vahtiminen (hehheh). Onko liian hiljaista, vääriä ääniä, öinen herätys vai pelkkä kyljen kääntö? Hiljaisuus, ihana hiljaisus. :) (vielä alle kaks vuotta sitten tähän ois tullu jotain musiikkiaiheista.)

4. Haju - Kakka (Ahhahhaa...)

5. Maku - Ruokahalun menetys, (eikös tään pitäis viimeisillään raskaana ollessa mennä päinvastoin?) Voi kun sais syödä graavilohta. Kohta taas saa.

Haaste lähtee Ainuliinille ja Elvinalle. En nyt äkkiseltään keksi muita blogeja joita tulee kurkittua, mutta jossa tämä haaste ei olisi vielä vilahtanut. :)

Kolmiohuivi kokeilu

Foorumilla oli puhetta vauvan kolmiomallisen kuolalapun ompelusta. Pitihän se kokeilla. Tässä eka kaava, tehty suunnilleen kuin puseron kaulus tai jotain sinnepäin. Kaulanympärys on ajateltu olevan 26, joka on koosta 74. Menee varmasti (ehkä jopa paremmin) vähän pienemmälle.

Kokeilukangas on hiutunutta puvillasatiinia pussilakanasta, pehmeää ja muotoutuu hyvin. Saumoja ei kannata kattoa kovin tarkkaan... :) Oli taas muka kiiire saada valmista. Kaikki on tehty pussiin, mikä tomi ihan hyvin tästä kankaasta, kun oli niin ohutta ja pehmeää. Luulen et menis vauvalla oikeesti päällä, mut ei ehkä ihan vastasyntyneellä. Jos on yhtään paksumpaa kangasta, laittaisin varmaan vaan saumariompeleet/päärmeen kolmio-osan ympäri ja kantaosan vaan kaksinkertaisena. Ehkä tuo koko kanta on turhaa hifistelyä kaulatomilla vauvoilla (onko vauvoilla yleensä kaula? Meidän vauvalla ei ollut...) vaan sen tilalta riittäisi ihan vaan muotoon silitetty vinokaitale.

Jos tekisin joustavasta kankaasta, tekisin kolmio-osan tällä kaavalla ja kaulan ympäri vaan suoran pätkän resoria.

Lopuksi vielä nallen päällä, jonka kaulanympärys on 25. Jos haluaa säätövaraa, tekisin pidemmät pätkät kantaosaa, oli se sitten kaavan mukainen , vinokanttia tai resoria. Jos huiviosa on lyhyempi niskassa niin se ois varmaan vaan mukava lapselle.

Ajattelin, että olis hiukan kasvunvaraa...

...mutta tuli vähän liioiteltua. Tässä 86 cm kaavoilla (pohjoismainen lasten peruskaava aika suoraan pohjana) mein 80 senttiselle siilitunika ja velourhousut. Pääntie ja hihansuut on huoliteltu tuolla samalla velourilla. Housuja pienensin hieman kun tuolla raukalla on niitä niin vähän (villislapsi) ja hoitoon tarvitaan varavaatteita, mut paidan annoin jäädä suureksi. Isin mielestä asu on kovin aasiahenkinen, mikä oli ilmeisesti kehu. En ollut asiaa itse näin ajatellut, vaan että ois mukavat ja väljät vaatteet kun tuo on sellainen kiipeilijälapsi. Harmittaa, ettei housuista tullut otettua lähikuvaa, ovat nimittäin aika söpöt ja suunnilleen sopivan kokoisetkin. Siilikangas on tietysti myllymuksuijen bambua, velour Tukholman käsityömessuilta Mjuka Tyger -nimisestä kaupasta. Pääntienhalkio olalla ja siellä on kam -nepit.

Samaa ihanuus velouria pääsi myös vauvan takkiin. Vähän on vielä tylsännäköinen, mietin jos lisäisi taskut/aplikaation siilikankaasta. Kaulus ja helma siilibambua, edessä kam -nepit. Tällä takilla on pituuta niin et on oikeastaan mekko, ehkä. Olen jotenkin unohtanut kuin isoja pikkuiset ovat. Muistan kuitenkin, että kaikki paita/takkimallit tahtoivat nousta ylöspäin joten mieluumin vähäsen pitkä kuin aivan liian lyhyt. Koko tässä on muistaakseni 62. Esikko oli suuri syntyessään ja käytti 62 vaatteita jo 1 kuisena, samaan varaudun nytkin.

Neulottukin on vähäsen, vauvan nuttu (edellisestä postauksesta) sai kaverikseen samasta langasta pipon.

Ja tietysti esikolle piti tehdä omansa, tosin siitä tuli aivan liian pieni. Koko on yksivuotiaan, mutta jotenkin onnistuin kutomaan aika tiukkaa, puikot tais olla kolmoset. Tein jo uuden nelosen puikoilla, josta tuli oikein hyvä, mutta siit ei ole vielä kuvaa. Tämä pieni on tehty vaaleansinisestä Novitan Wool sävystä ja purkukerästä petroolia alpakkaa, jonka merkkiä voi vaan arvailla. Se uusi, isompi on neulottu samansta woolista ja mustasta purkualpakasta. On kuin lontoonraetta koko isompi pipo, nam!

Kiinni jäit!

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti myös omaan blogiisi ja napaa kaikki blogiasi lukevat.

Itse jäin kiinni täällä.

On se niin IHANA!

Eli tässä tää on, toinen valmistunut vaatekappale mein kakkoselle. Napit puuttuu, en oikein tiedä millaiset laittaisi. On muuten elämäni toinen valmiiksi asti neulottu villapaita, tai takkihan tämä on. Edellinen valmistui yläasteella käsitöissä, silloin ei nää neulomisen ilot olleet vielä oikein auenneet joten oli aikamoista pakkopullaa.

Lankana siis Dropsin silke alpaka, mallina tämä, tosin hieman muokattuna. Virkkasin reunuksen koko takin ympäri, enkä kääntänyt helmaa ja hihansuita kuten ohjeessa neuvotaan. Hihansuihin tein reikärivit ohjeen mukaan ikäänkuin kääntäisin pykäreunalle, mutta pidin tuosta pitsimäisestä hihansuusta joten jätin sen sellaisenaan. Nyt se odottaa kaapissa, tulis jo joulukuu... Yksi kerä jäi, joten jotain hiipalakkia varmaan siitä neulon takille kaveriksi. Onhan se vähän kliseistä, mutta en minä varmaan kovin montaa jouluvauvaa saa. :)